Ivan Waters

Vierailija

Ulkka saanut jonkin verran vaikutteita COD MW -pelisarjan Soapista © Activision Publishing, Inc

Parempi koneella tehty kuva tulossa, sitä odotellessa skannerin raiskaama lyijykynäsuhru saa kelvata~

Ivan Waters

Kutsutaan etunimellä, mutta menneisyyden lempinimi Duel kummittelee välillä. Numeroyhdistelmällä 167 kutsuvat saavat varmasti verinenän.
Iältään 31-vuotias, syntymäpäiviään viettää aina 10.5, joten on horoskoopiltaan Härkä
Seksuaaliselta suuntautumiseltaan täysin hetero, säädyltään naimaton (tai nykyaikaisesti ilmaistuna sinkku) - myös leskeksi voi kutsua.
Ammattisotilas, arvoltaan kapteeni. Harkinnut myös vakavasti palkkasotilaaksi ryhtymistä.
Lajiltaan ihminen, Yhdysvaltojen ja Ranskan kaksoiskansalaisuus. Ei osaa vielä ranskan kieltä, mutta oppii hyvää vauhtia.
Syntynyt Yhdysvalloissa, asunut myös Lähi-Idässä rauhanturvaajan aikoinaan, nykyisin asuu Ranskan Chênevaliessa
Uskonnoltaan virallisesti Kristitty, muttei oikeastaan usko mihinkään.

Ulkonäkö
Ivan on 188cm pitkä ja 82kg painava hyvin maskuliininen mies. Miehen kropasta näkee heti tuon sotilastaustan, sillä keho on hyvin lihaksikas ja urheilullinen. Miksikään steroidihirmuksi Ivania ei kuitenkaan voi kutsua, sillä lihaksisto on luonnollisesti kasvatettu urheilemalla ja muutenkin terveellisellä elämäntavalla. Lihaksistosta huolimatta mies ei ole kömpelön näköinen, vaan kropassa on tiettyä jäntevyyttä. Ivan on kestävä ja liikkeissään ketterä, mutta pitkän matkan juoksut eivät ole tuon heiniä. Ryhti on mitä suorin ja luusto hyvin kehittynyttä. Raajat ovat melko pitkät, samoiten selkä. Kaula on paksu ja solisluut melko näkyvillä. Kasvot ovat hyvin miehisen kulmikkaat, leukaperät leveän vankat ja poskipäät korkeat. Nenä on kyömyinen ja sen rusto korkea, huulet melko paksut, leuka vahvasti ulkoneva ja otsa korkea. Ivanin silmät ovat melko suuret ja väriltään kauniin vihreät, mutta ikä on jo piirtänyt juovat silmien alle ja pistänt luomet miedosti roikkumaan.

Ivanin hiukset on ajettu sivuista siiliksi, kun taas päälaelle on jätetty lyhyt keesi. Keesi on edessä pisimmillään, sillä mitä taaemmaksi se jatkuu lyhenee keesi muuttuen lopulla samaksi siiliksi mitä myös sivuissa on. Mies ei ole koskaan värjännyt hiuksiaan ja luonnollinen väri hiuksissa onkin tummanruskea. Päällä oleva keesi on tosin lähempänä mustaa mitä ruskeaa, mutta hiusten siili ja parta on selvästi ruskeaa. Ivanin parta on yleensä hyvin siistitty sänki ja se kattaa alleen koko kasvojen alaosan nenän alusesta lähtien jatkuen aina kaulan yläosaan saakka. Sänki on pituutensa takia karkeaa ja kihelmöi mukavasti liian lähelle eksyneitä. Samaa sävyä lähes mustan keesin kanssa ovat paksun maskuliiniset kulmakarvat, jotka luonnostaan ovat melko siistin muotoiset. Miehen kummassakin korvassa on 14mm venytykset, joissa tuo pitää aina tunnel koruja - Ivan saa juuri ja juuri sormensa läpi venytyksistään, mikä voi hirvittää heikompia. Venytyksen lisäksi vasemman korvan ylärustossa on kaksi lävistystä, jossa on aina tapit. Moni ei kuitenkaan välitä laisinkaan miehen korvamuokkauksista, sillä kaikista huomiota herättävintä tuon ulkonäössä on suun lähistöllä olevat arvet sekä kaulan vasemmassa sivussa oleva tatuointi - kummatkin ovat surullisia jäänteitä Ivanin rauhanturvaajan aikoina käydystä sodasta. Suun lähistöllä olevia arpia on yhteensä viitisen kappaletta, ja vaikka ne ovat melko ohuita ovat ne hyvin syviä ja sen ansiosta silmiin huutavan näkyviä. Alimmat arvet lähtevät leuan sivusta, kun korkeimmillaan arvet ylettyvät poskelle asti. Huulien päältä menee kaksi arpea, jotka ovat tehneet arpikudoksen ansiosta huulista kireämmät ja arpien saannin jälkeen Ivan joutui lähes opettelemaan huulilla ääntämisen vallan uudestaan. Kaulan sivussa oleva tatuointi on melko pieni, mutta se on puoskarimaisesti hakattu epäammattimaisella neulalla liian syvälle ihoon. Tatuoinnin väri on sysimusta, ja siitä erottaa jo pitkälle numeroyhdistelmän 167. Vielä vuosia sitten Ivan käytti vain pitkäkauluksisia paitoja peittäen numerotatuointinsa, mutta luovutti sitten ja antoi asian olla. Mies on käynyt jopa puhumassa lääkäreiden kanssa tatuoinnin poistosta laserilla, mutta tatuointi on niin syvälle hakattu että lopputuloksesta saattaisi tulla vielä hirveämpi. Lisäksi Ivanin koko selkä on täynnä syviä pitkiä arpia, muodostaen varsinaisen murhanäytelmän miehen selkään. Ivan ei helpolla näytä paljasta selkäänsä, sillä kaikki ihmiset aina järkyttyvät ja kyselevät mistä moiset jäljet ovat tulleet - eikä Ivan puhu menneisyydestään.

Ivanin pukeutumisessa ei ole mitään tiettyä koodia, mutta tuolla on tietyt vaatekappaleet mitä näkee melko usein miekkosen päällä. Erilaiset armeijavaatteet (kuten maastokuvioiset housut, erilaiset sotilastakit), hihattomat painijanpaidat, tavalliset mustat farkut ja jopa kauluspaidat aina pukuun asti eivät ole laisinkaan harvinainen näky Ivanin päällä. Miehellä on kuitenkin sen verran tilannetajua ettei tuo mene ostoksille puku päällä tai hienoon ravintolaan armeijan kuteet niskassaan. Koruja Ivan ei käytä, lukuunottamatta tunnuslevyä kaulassa, joka on muisto menneistä ajoista - lähinnä niistä hyvistä ystävistä ja hetkistä sotatantereella. Luonnollisesti tunnuslevy on siis metallinen laatta johon on kaiverrettu Ivanin sukunimi, etunimi, armeijan ID-numero, veriryhmä ja uskonto. Ivan tuoksuu yleensä hyvälle, sillä tuolla on tapana käyttää ties millaisia partavesiä sängen siistimisen yhteydessä - joskus tuo jopa ajaa koko sängen pois, mutta se kasvaa hyvin nopeasti takaisin.

Luonne

Härkä on eläinradan perusmaterialisti, joka pitää tiukasti jalat maassa. Onhan merkin elementtikin Maa. Härkä on hyvin konkreettinen ja usein myös konservatiivinen. Hän perustaa elämänsä tosiasioille, eikä mielellään haikaile kuuta taivaalta.

Vakaa, harkitseva, hidas ja luotettavan oloinen härkä saattaa olla välillä erityisesti jääräpäinen. Härkämies on suomalainen ihannemies, hiljainen, sulkeutunut ja suojeleva. Tosin härän merkistä löytyy myös vilkkaita ja suulaita ihmisiä, useimmiten he ovat kuitenkin härkänaisia.

Maamerkiksi härkä on yllättävänkin romanttinen, tunnevoimainen ja seksuaalinen. Härkä on hitaasti lämpenevä, minkä ansiosta hän voi vaikuttaa laiskanoloiselta. Härkä on myös harkitseva muutoksissa, mutta kun hän johonkin on päättänyt ryhtyä, on hän sinnikäs, kestävä ja aikaansaapa. Härkä on varsin mukavuudenhaluinen ja hedonistinen ja arvostaa kaikkea kaunista ja käsin kosketeltavaa ympärillään.

Jos härkä jostain syystä kärsii turvattomuuden tunteesta, takertuu hän helposti materiaan ja on hyvin mustasukkainen ja omistushaluinen läheisistään. Muutoksen pelko voi johtaa myös itsepäisyyteen, ja jos häntä yritetään painostaa sellaiseen, mitä hän ei halua tehdä, saadaan aikaiseksi Raivo Härkä, jonka läheltä kannattaa poistua nopeasti takavasemmalle.

Horoskooppi Härkä © ellit.fi

Ivan on perus mies - ei pahemmin pussaa, ei tanssi, ei puhu tunteistaan. Kylmä tuo ei kuitenkaan missään nimessä ole, oikeastaan mies on hyvinkin tunteellinen ja ihmisiin kiintyvä olento, mutta ammatissaan tunteista vakeneminen ja niiden sulkeminen on suorastaan valttia. Sotatantereella ei ole aikaa jäädä itkemään ja suremaan kaatuneita tovereitaan, sillä muuten olet itse maassa alta aikayksikön - samassa haudassa ystäviesi kanssa. Ivan toki tajuaa siviilielämän eron, mutta ei silti halua takertua niin helposti ihmisiin. Tuo uskoo että huono onni seuraa sitä, ja kaikki Ivanin elämään tulevat saavat sitä osakseen. Voisi jopa sanoa että miestä ympäröi vankka paksu suojamuuri, joka estää vieraita pääsemästä liian lähelle ja ennen kaikkea ottamasta selvää Ivanin liian kipeästä menneisyydestä, josta puhuminen saattaisi miehen lähes murtumispisteeseen. Menneisyyden haamut jahtaavat Ivania ikuisesti, eikä tuo koskaan pääse niistä eroon. Liian useana yönä Ivan herää hiestä märkänä, menneisyyden tuskat mielessään. Jokseenkin Ivan tuntee olevansa erittäin haavoittuva ja heikko, vaikkei missään nimessä halua olla tai edes myöntää sitä.

Vaikka Ivan ei päästä ketään helposti lähellensä, ei tuolle tuota minkäänmoista tuskaa jutella vieraille ihmisille aivan hyvän päivän juttuja - kunhan aihepiiri pysyy kaukana Ivanin menneisyydestä. Sisimissään mies on kuitenkin melko sosiaalinen olento ja viihtyykin suurien ihmismassojen keskellä. Ehkä siinä on myös se, että itse ei erotu niin helposti yksilönä. Sinnikkäimmille tutuille Ivan saattaa aueta enemmän ja jopa hyväksyä ystäväpiiriinsä, jolloin kuka tahansa voi tietää saaneensa vankan ja varman ystävän. Ivan on ystävänä mitä parhain, pitää toisen puolia viimeiseensä saakka, pitää salaisuudet ja toimii oivana olkapäänä jota vasten voi itkeä ja purkaa murheitaan. Niin helposti Ivan ei edes ystävillensä aukene, mutta sitten kun aukenee harvalle ja valitulle ihmisille on varmaa että mies kertoo koko elämänsä tarinan ja jopa tämä karaistunut sotamies vaipuu varmasti murtuneisiin kyyneliin.

Pohjimmiltaan Ivan on melko sitkeä ja periksiantamaton - jos mies jotain päättää, tekee tuo myös sen ja menee vaikka läpi harmaan kiven. Ivanin lupaukset ovat puhdasta kultaa. Miehen hyviä piirteitä ovat myös harkitsevuus, asiallisuus, kärsivällisyys ja taito nauttia elämän pienistäkin iloista. Huonoiksi puoliksi voisikin sitten luetella ainakin tietynlaisen sulkeutuneisuuden ja itsepäisyyden, joka ilmenee välillä varsinaisena jääräpäisyytenä. Mies kuitenkin kuuntelee aina toistenkin mielipiteitä, mutta saattaa pitää kiinni omista mielipiteistään varsinkin raivokkaasti. Ivan on myös erittäin rauhallinen, eikä tuo tulistu helposti. Sodassa moinen piire on pakollinen, sillä raivokkaat miehet olisivat heti keskellä tanteretta vihollisten tähtäimessä. Mies on myös perusmukava mies, joka ei sen koommin tahdo kellekkään mitään pahaa, ja jos tahtoo niin aivan syystä.

Menneisyys

CHAPTER 1 - BORN
Täydellinen rakkaustarina oli syntynyt. Nuori heleäkasvoinen kukkakauppias oli löytänyt kumppanikseen karskin palomiehen ja rakkaus oli taattu. Kaksikon välillä vallitsi tulinen intohimo ja vankka kiintymys. Rahaa ei ollut paljon ylimääräistä, mutta onnellisuutta oli sitten senkin edestä. Vahinko sinne tai tänne, mutta nuori nainen tuli raskaaksi jostain käsittämättömästä syystä - kaksikko oli käyttänyt ehkäisyä, mutta jokin oli pettänyt ja pahasti intohimoisessa yössä. Parisuhdetta riipi hetken varsin kiusallinen epävarmuus, mutta se laantui pian rakkauden vallitessa. Nuoripari päätti pitää lapsen ja kohta epävarmuus kääntyikin innokkaaksi odottamiseksi, tuleva isä jopa loitsi pienestä huoneesta täydellisen lämminhenkisen lastenhuoneen. Pian tuli yö jona äiti kiidätettiin varsin nopeasti sairaalaan joka oli yksi Yhdysvaltojen parhaista. Poikalaspi syntyi lauantaiyönä, tasan kello 2.00. Sitä kutsuttiin ihmeeksi, mutta nuoret vanhemmat olivat onnesta sokaistuneena. Vanhemmat veivät nyytin kotiinsa ja aloittivat kaikin puolin täydellisen perhe-elämän.

Poika kasvoi terveenä ja iloisena saaden paljon vanhempien hellää rakkautta ja huolenpitoa. Ivaniksi poika kastettiin, isänsä Serbialaisten sukujuurten kunniaksi. Perhe oli onnellinen, kaikki hymyilivät perhepotretissa. Kaikki oli täydellistä. Ivan Watersin tarina oli alkanut.

CHAPTER 2 - TIME TO GROW UP
Kouluun oli mentävä heti kun reppu selässä pysyi. Ivan oli se luokan hymypoika, aina auttamassa toisia ja lyömässä toisten lapsien kiusaajia. Koulumenestys pojalla oli melko hyvä, ei sen huonompi tai parempi kuin muillakaan. Historia, biologia ja yhteiskuntaoppi olivat aina alakoulusta saakka varsin pojan mieleen. Ylä-aste jatkui samaa rataa, melko hyvin sekin elämänjakso meni - mitä nyt murrosikä tuli inhottavasti kolkuttelemaan varsin salakavalasti oville. Pian sitä alkoi parransänki kasvamaan, kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan heräsi, ääni madaltui ja netistä pauhasi tekopyhä pornoteollisuus. Kapinallisuus alkoi, naapurin pojan kanssa oli pakko tehdä kaikki pahuudet - kokeilla alkoholi ja tupakka, rikkoa yhteiskunnan omaisuutta. Kaikki tapahtui kuitenkin melko onnistuneesti, sillä riiviökaksikko ei jäänyt kiinni. Pian järki kolkutteli onneksi pääkoppaan ja murrosikäkin laskeutui pehmeästi täysikasvuiseksi nuoreksi mieheksi.

Ivan jatkoi High Schooliin, sai uusia ystäviä ja paransi arvosanojaan. Nuorimies ei ollut enää tosin suuna päänä kaikessa, vaan oli huomattavista rauhoittunut ja pysytteli mielummin taka-allalla rauhallisena, osallistuen kuitenkin aina aktiivisesti muiden puuhiin. Pian koulukin loppui ja Ivan päätti suorittaa asevelvollisuutensa, vaikkei ollut yhtään innokas moisesta puuhasta melko huonon kuntonsa vuoksi. Armeija oli kuitenkin koettava, joten Ivanin tie vei armeijaan. Vierailupäivänä vanhemmat saivat kuitenkin yllätyksen kolhauksen - Ivan oli aivan onnesta sekaisin koko touhusta, uhosi jopa kouluttautuvansa armeijan leipiin ammatikseen. Vanhemmat naureskelivat hyväntahtoisina, ajattelivat poikansa innostuksen laskevan ennemmin tai myöhemmin. Vaan eipä se laskeutunutkaan - Ivan jatkoi pakollisen asevelvollisuudenkin jälkeen opiskelua armeijan parissa ja lopulta valmistui armeijan koiraksi. Näihin samoihin aikoihin Ivan tapasi erään paikallisen nuoren naisen, Maryn.

CHAPTER 3 - THE AMERICAN DREAM
Ivan ja Mary rakastuivat, kummatkin olivat ikänsä puolesta kahdenkymmenen parhaammalla puolella. Rakkaus liehusi yhtä palavana kuin Ivanin vanhemmilla aikoinaan - kaksikko muutti yhteen, menivät jopa naimisiin varsin nuorena. Häämatka Kreikassa oli täydellinen. Omakotitalokin tuli ostettua pankista saaman lainan ansiosta. Elämä hymyili, kaikki oli täydellistä. Työ armeijan leivissä, kaunis rakastava vaimo, suuri omakotitalo ja musta saksanpaimenkoira Roi. Päivät kuluivat tasaiseen tahtiin ja jokainen päivä oli oikeaa unelmaa.

Neljän vuoden yhteiselon jälkeen Mary synnytti pienen tyttölapsen, johon kaikki ihastuivat. Taivaan lahja, tapasi Ivan sanoa. Pariskunnan rakkaus roihusi vieläkin neljän vuoden yhteiselon jälkeen ja nyt heillä oli myös rakkaudestaan kantanut hedelmä, pieni tyttövauva joka nimettiin Idaksi. Perhe eli oikeaa unelmaa, Amerikkalaista ihannetta.

CHAPTER 4 - WAKING UP
Päivät jatkuivat tasaiseen tahtiin, Ivan tuli aina kotiin töistä yhä iloisena, vaikka toki niitä pahojakin päiviä mahtui mukaan. Yksi päivä oli kuitenkin pahempi mitä toiset - kotona oli hiljaista, veri oli maalannut eteiskäytävän. Isä löysi vaimonsa sekä vauvansa makaamasta sängystä, verisinä luodin lävistäminä. Ivan murtui, nuorehko isä valui ovea vasten istuvaleen lattialle, itki ja huusi hiljaisuuteen sydäntäsärkevää huutoaan. Valtava tyhjyys oli täyttänyt miehen.

Kaikki oli selvennyt. Poliisin mukaan kyseessä oli ollut narkomaanipariskunta, jotka olivat varsin voimakkaassa huumetilassa tunkeutuneet Watersin idylliperheen kotiin, murtaen unelman. Enää oli jäljellä vain Ivan. Perheen murhan jälkeen myös Ivanin äiti kuoli - tosin luonnollisesti, sydän petti. Eikä siitä pari viikkoa kun Ivanin isä lähti puolisonsa perään. Ivan oli yksin, neuvoton, eikä tiennyt enää mitä tehdä.

Mies löysi itensä omakotitalosta, jossa enää muistot elivät Maryn ja Idan muistoja saattaen kyyneleet Ivanin silmiin. Mies seisoi ullakolla, tuolilla. Kaulaan tiukasti sidottu hirttosilmukka odottaen ottavansa Ivanin kuolemansyleilyynsä. Ivan itki, kiristi silmukkaa kaulansa ympärillä ja hyppäsi. Jalat sätkivät, ruumis roikkui painottomana paksun köyden varassa. Sitten se tapahtui - Ivan heräsi todellisuuteen. Tiedä sitten oliko se mielensisäinen oivallus, vai alkukantainen vaisto selvitä. Mies otti taskustaan työaseensa, ampui taitavasti hirttosilmukan katki ja lysähti lattialle haukkoen henkeänsä kuin kala kuivalla maalla. Elämä oli taas palannut Ivaniin, tuo ei halunnut vielä kuolla. Tosin miehellä ei ollut myöskään mitään syytä elää - tuo halusi parantaa muiden elämää. Ivan hakeutui työnsä kautta rauhanturvaajaksi Lähi-Itään. Repäisevä teko, kieltämättä, mutta sota-alueen siviilien hengen turvaaminen tuntui vallan hyvältä vaihtoehdolta.

CHAPTER 5 - THIS IS WAR
Rauhanturvaus alkoi mukavalla koulutuksella kotimaassa. Ivan sai nopeasti uusia ystäviä, mutta joukon tie jatkui hyvin nopeasti varsinaiselle kentälle. Matka Lähi-Itään oli pitkä, mutta miehet syyhyivät päästä tositoimiin. Naivit nuoret miehet olettivat pääsevänsä sotaan, olevansa sankareita ja pelastavansa kaikki. Näin ei kuitenkaan käynyt. Rauhanturvaus ei ollut sotimista, se oli suojelemista. Ivanin joukko vietti aikaa tietyssä tukikohdassa suojellen siviilejä - aika kävi kuitenkin pitkäksi ja päivät kulutettiin lähinnä korttia pelaamalla jätkäporukassa ja savukkeita irstaasi poltellen.

Yöt olivat aina melko rauhallisia, mutta eräänä yönä rauhallisuus murtui. Ivanin joukon tukikohtaan hyökättiin yllättäen, siviilejä tapettiin säälimättä, kuten myös rauhanturvaajia. Ivan hakeutui hätäpäisesti maastoon ystäviensa kanssa, soluttautuen kasvillisuuteen ja ampuen hyökkäilijöitä alas. Sydän takoi rinnassa verta nopeammin kuin koskaan, adrenaliini huumasi päässä, mutta ennen kaikkea silmitön pelko sokaisi kuin saaliseläintä. Ivan tunsi olevansa täysin avuton, asekäsi täristen tuo ampui sokaistuneena vihollisia. Vierestä kuului hätäpäinen huuto, mutta ennen kuin Ivan kerkesi edes katsomaan pois juoksevaa kaveriansa miehen jalkojen juuressa räjähti. Se oli kranaatti, joka lennätti Ivanin maahan. Ihme ja kumma, mies oli hengissä. Kasvoissa tuntui polttavaa kipua, korvissa soi kranaatin äänestä johtunut tinnitys ja silmissä sumensi. Kun Ivan virkosi kunnolla, tajusi tuo ystävänsä kannattelevan omaa yläruumistaan - eikä aikaakaan kun Ivan tajusi kasvojensa alaosassa olevan puolikymmenkunnan kranaatinpalasen. Kasvot olivat veressä ja shokin lievetessä Ivan tunsi järkyttävää tuskaa kranaatin sirpaleista kasvoissaan. Viholliset lähenivät uhkaavasti Ivanin maatessa maassa, toverinsa kannatellen häntä. Ivan huusi, käski ystävänsä juoksemaan pakoon ja jättämään Ivanin tähän. Ystävä ei antanut periksi, Mark oli kunnon ystävä. Hän tarttui Ivania kainaloiden alta, lähti vaivoi raahaaman loukkaantunutta Ivania pois sotatantereella vihollisten ampuessa yhä lähempänä.

Aika tuntui hidastuvan, luoti lensi aivan Ivanin posken ohi. Ivan tippui maahan ja nosti vaivoi päätänsä nähdäkseen Markin. Jalat eivät vieläkään kantaneet, mutta se oli pieni murhe - Mark makasi maassa, silmät sepposen seläällään huokuen kylmää kuolemaa. Verta oli kaikkialla. Jopa Ivanin vaatteet olivat maalautuneet Markin punaisesta verestä, muodostaen ruusunpunaisia terälehtiä. Ivanin kasvoissa oli nyt myös oman veren lisäksi Markin verta. "M-mark...", Ivan sanoi hiljaa, lähes kuiskaten, mitä kurkustaan sai. Lopulta Ivan lyyhistyi ystävänsä viereen, menettäen tajuntansa. Viimeinen tunne oli hämärä muisto potkusta päähän. Siihen se kaikki loppui - tai ainakin melkein.

CHAPTER 6 - HELLHOLE
Päässä tykytti, huippasi, oksetti. Ivan heräsi silmät sumuisina vain tajutakseen ollensa sidottu tuoliin pimeään huoneeseen. Ivan yritti epätoivoisesti huutaa, mutta huomasi suunsa edessä massiivisen teipin. Tuolilla keikkuminenkaan ei onnistunut, tuoli oli varta vasten valmistettu avuttomien sotavankien kahlitsemiseen. Pimeyttä halkaisi kirkas aukeavasta ovesta tuleva valo, joka sai Ivanin inahtamaan ja sulkemaan silmänsä. Huoneeseen astui pari sotilasta ja ilmeisesti joku korkea-arvoisempi sota-ammattilainen. Yksi sotilas toimi onnistuneesti tulkkina, Ivanilta tivattiin muiden rauhanturvaajien joukkojen sijaintia. Teippi vedettiin väkivaltaisesti Ivanin suun edestä pois - tuon annettiin puhua. Ivan naurahti vähillä voimillaan, sylkäsi sotakomentajat kasvoille saaden sitten voimakkaan nyrkinlyönnin mahaansa. Kuulustelu jatkoi, Ivan ei kertonut sanakaan. Irvisteli vain. Potkuja ja lyöntejä tuli lisää, kylkiluut huusivat ja veri pulppusi Ivanin suusta. Lopulta mies menetti tajuntansa.

Ivan heräsi pimeästä pienestä huoneesta, nyt kuitenkin ollen vapaana. Mies vietti huoneessa kuukausia, saaden ruokaa pienen luukun kautta. Mies oli lähellä sekoamista, mutta piti itsensä kasassa perheensä muistoilla. Lopulta Ivan kiidätettiin kuukausien päästä samaan kuulusteluhuoneeseen, mutta mies ei kertonut vieläkään mitään. Tuo ei edes huutanut, uskoi jo kuolevansa ja oli rauhallisesti sinut sen kanssa. Ivan painettiin monen miehen voimin metalliselle pöydälle, veitsi laitettiin kaulalle uhoten tappaa koko mies jos tuo liikkuisikin. Ivan alistui kohtaloonsa,vaikka ei tiennyt mitä tulevan piti - huoneeseen astui epämääräisen näköinen puoskari, suutari ilmeisesti. Tuo tatuoitsi epähygienisilla välineillä kivuliaasti Ivanin kaulaan jotain, minkä Ivan myöhemmin vankileirillä tajusi sotavankinumerokseen.

Elämä vankileirillä oli yhtä helvettiä. Pakkotyötä aamusta iltaan, pienestäkin laiskottelusta sai ruoskasta. Niinä kahtena vuotena jotka tuli vankileirillä vietettyä, sai Ivan koko selkänsä täyteen ruoskasta tulleita arpia. Yöt vankileirillä oltiin pimeissä kopeissa, jossa kaikki sosiaalisuus oli kytketty pois - päivisin toisten vankien kanssa keskustelu oli kielletty, yhdestäkin sanasti sai kymmenen ruoskaniskua.

CHAPTER 7 - FREEDOM
Vapautumisen päivä koitti vihdoin, vaikka Ivan oli varma että tulisi näkemään elämänsä viimeiset päivät moisella vankileirillä. Yhdysvalalaiset sotilaat hyökkäsivät alueelle ja vapauttivat vangit. Vangit kiidätettiin sairaalaan. Ivanin tuoreita ruoskaniskuja selässä puhdistettiin, ja todettiin että lähes kolme vuotta sitten kasvoihin tulleet kranaatin sirpaleet oli poistettu hyvin epäammattimaisesti Ivanin ollessa ilmeisesti nukutuksessa. Jos sirpaleet olisi poistanut ammattimainen lääkäri, ei kasvoihin olisi jäänyt läheskään yhtä näkyviä arpia. Ivan ei kuitenkaan murehtinut siitä - tuo oli kiitollinen ja onnellinen että oli hengissä, päässyt pois moisesta helvetinkolosta. Nyt Ivan arvosti omaa elämäänsä ja vapautta.

Palaaminen omakotitaloon tuntui mahdottomuudelta kaiken jälkeen, joten Ivan myi talonsa hyvään hintaan. Tuo halusi aloittaa elämänsä alusta, aivan jossain muualla kuin Yhdysvalloissa. Niinpä Ivan repäisi ja muutti Ranskaan, Chênevalieen - aivan vieraaseen maahan, vieraaseen kaupunkiin kieltä osaamattomana. Elämään opettelu oli haaste vankivuosien jälkeen ja Ivan kuuli aivan jotain hämmästyttävää - uudessa kaupungissa puhuttiin edelleenkin taruolennoista. Vielä onnellista perhe-elämää viettäessään Ivan oli kuullut hämmästyttävästä tapahtumasta, joka todisti että taruolentoja oli olemassa. Mies oli kuitenkin sivuttanut asian, tuollaisen "hölynpölyn". Nyt taas moisista olennoista kuullessaan Ivan on hieman hämillään - mihin uskoa, mihin ei? Vieläkin Ivan on erittäin epäluuloinen ja uskoo kaiken olevan vain ihmisten mielikuvituksen tuotetta - ehkä mies tulee vielä omin silmin näkemään jotain yliluonnollista ja miettimään sitten kantansa uudestaan.

Suhteet
- Ei vielä mitään

Muuta
- Ivan pitää aina mukanaan käsiasetta, joka on laillinen ammatin puolesta.
- On aivan perso kirsikoille ja mansikoille
- Harrastaa aktiivisesti nyrkkeilyä
- Käy säännöllisesti psykologin juttusilla, mutta ei ole kertonut kaikkea menneisyydestään

Ylläpitäjä +10 all Join date : 16.06.2011 Ikä : 32

Ohh! Syaniidikissa? :'D Pitkästä aikaa, hauska nähdä!

Pidän hävyttömän paljon traumatisoituneista sotaveteraaneista hahmoina, ja Ivan on mainio esimerkki sellaisesta. Hieman ehkä sääli, etteivät hänen vanhempansa ja tyttärensä jääneet henkiin - olisi ollut vielä dramaattisempaa miehelle muuttaa Ranskaan, yrittää selviytyä traumoistaan ja kasvattaa lasta samaan aikaan, mutta kaksi kolmesta on jo kova setti, josta saa paljon hienoa irti :'D Pidän myös siitä, miten perinteisestä maskuliinisuudestaan ja äksönsankarilookistaan huolimatta Ivan on niin lämmin luonteeltaan. Suloista ja toimivaa!

Pari pikkujuttua kuitenkin häiritsee. Ensinnäkin millainen sotilas Ivan on ja on ollut? Sekä Yhdysvalloissa että Ranskassa on ymmärtääkseni - ja pikaisen googlauksen jäljiltä - neljään osaan jaetut asevoimat. Tämä ei ole ehdottoman tärkeä seikka, mutta olisi kuitenkin mukava saada tarkennus tähän. Lisäksi en ole varma, miten helposti henkilö kykenee loikkaamaan yhden maan armeijan leivistä toisen maan armeijan palkkalistoille... jokin siinä sotii järkeä vastaan, vaikken tiedäkään, miten nämä hommat menevät.

No, luultavasti Ivan on voinut kansalaisuuden saatuaan liittyä Ranskan asevoimiin, mutta siitä pääsenkin ehkä suurimpaan hämmennystekijään.

Miksi tai miten Ivanilla on kaksoiskansalaisuus? Ymmärtääkseni jonkin maan kansalaisuuden saadakseen on täytynyt asua siellä pitkään ja hoitaa läjä paperiasioita, eikä tietojen pohjalta Ivan vaikuta olleen Ranskassa kovin pitkään - ja toinen keino on ymmärtääkseni mennä naimisiin kansalaisuuden omistavan henkilön kanssa tai omistaa vanhemman, jolla on kyseinen kansalaisuus. En tosin Ranskan tarkkoja vaatimuksia tiedä...

Sitten enemmänkin vain ajatuksina ajattelin mainita, että ainakin itse suosin tiivistettyä, vähemmän kuvailevaa menneisyyttä muiden pelaajien helppolukuisuuden tähden, ja nykypäivänä ruoskat taitavat olla pamppuja harvinaisempia kidutusvälineinä :'D Nämä ovat toisaalta toissijaisia makuasioita, joten älä niistä liikoja huoli.

Pidän kuitenkin siitä, kuinka Ivan on menneen traumansa rampauttama ja joutuu uuden kulttuurin lisäksi vääntämään kättä taikamaailman hyväksynnän kanssa :'D Tuosta saa irti aivan tuhottomasti pelattavaa materiaalia!

Ivan ei pääse ihan vielä läpi, sillä haluaisin ensiksi kommentin tai pienen selityksenraapaleen hänen kaksoiskansalaisuudelleen ja armeijasta toiseen loikkaamiselleen. Aivan simppeli tarina kelpaa - tai ehkä, jos haluat, voisitkin jättää hänen kansalaisuuden hakemisprosessinsa kesken ja hänet työttömäksi, kun mies ei vielä pysty liittymään uudestaan asevoimiin? Siitä saisi myös hyvää draamaa ja jännitettä hahmon elämään.

Miten tahansa päätät tuon yksityiskohdan hoitaa, ei vaadita kuin pari sanaa sinulta, niin Ivan pääsee läpi ja sekä se että sinut otetaan lämpimästi vastaan cheneen ^^

Vierailija

En pysty muoksimaan edellistä viestiä näin ei-rekanneena, mutta selittelen tässä muutoksia Ivanin esittelyyn ~ Ja joo, syaniidikissa täällä - nykyään olen päättänyt käyttää lyhennettyä nimimerkkiä :--D

Ensinnäkin tajusin vallan että unohdin selittää tuon Duel lempinimen, joka tulee myös rauhanturvaaja ajoilta. Ivan sai leikkimielisesti Duel lempinimen rauhanturvaaja kavereiltaan, sillä Ivan oli esimerkillisen hyvä lähi kaksintaisteluissa. Luulin että se tulisi esittelystä ilmi (mutta ei näköjään), joten lisään vielä erikseen esittelyyn että Ivan on nimenomaan maavoimista.

Ammatin voin toki vaihtaa, sotilastausta on lähinnä menneisyyden kannalta tärkeä ja plätkäisin sen lähinnä vain siksi nykyiseksi ammatiksi kun en muuta keksinyt. Voin siis hyvin keksiä toisen ammatin, Ivan voi hyvinkin haluta kaikesta sotilaspainotteisesta eroon unohtaakseen menneet. Voisin laittaa Ivanin viralliesti työttömäksi, mutta nyrkkeily kun on tuon rakas harrastus niin mies voisi vaikkapa nyrkkeillä laittomissa alamaailman tappeluissa, joissa tietysti panoksena on raha.

Kaksoiskansalaisuuden vaihdan pelkäksi Yhdysvaltojen kansalaiseksi, mutta Ivanilla on oleskelulupa (?) Ranskassa. En ole niin hyvin perehtynyt näihin kansalaisuusjuttuihin, joten korjaa edelleenkin jos olen väärässä tuon oleskeluluvan kanssa. c:

Menneisyydestä voin kirjoittaa erikseen esittelyyn lyhyemmän tiivistetyn version - ja painotan sanaa tiivistetty.

Hmmh, jäiköhän multa nyt joku asia selittämättä, mutta heitä kivellä päähän jos jäi :'D

Ylläpitäjä +10 all Join date : 16.06.2011 Ikä : 32

Noniin :'D Ei tarvitse kirveisiin tarttua, hyvin otit pointtini käsittelyyn ja heitit vielä lempinimestäkin, joka muuten olisi aika hyvä nyrkkeilynimi... *naur*

Ehh, kesäflunssa vaivaa hieman, siksi sisälukutaitoni ei ehkä ollut aivan parhaimmillaan, ja sotilas/maahanmuuttoasioista tiedän itsekin niin vähän, että piti pikkuisen niistä tökkiä. Mutta juu, jos pelaat Ivania vasta maahan muuttaneena, ehkäpä oleskeluluvalla oleilu ja kansalaisuuden hankkimisen vaiheessa oleminen ovat sinänsä 'realistisempia' valintoja... ja kaveri taitaa ansaita pienen hengähdystauon sotimisen ulkopuolella kaiken kokemansa jälkeen. Mikään ei kuitenkaan estä sotilasuran laittamista, jos sen löydät mahdolliseksi :'D

Mutta nuo jutut jos jotenkuten muoksit hahmotietoihin - menneisyyden tiivistämisellä ei ainakaan ole mikään kiire, sillä se on vain muotoseikka - taitaa asia olla selvä. Nyt Ivan on hyväksytty ^^ Tervetuloa cheneen!