Nimi: Samira Khalid
Tyttönimeltään Burke. Lempiniminä Sam, Sammy, Samia ja muut väännökset, mutta töissä yleensä vain Khalid, 'ma'am' tai tuttujen esimiesten taholta Samira.
Ikä: 32 (4.5)
Sukupuoli: Nainen
Laji: Ihminen
Kansallisuus: Yhdysvaltalainen
Siviilisääty: Naimisissa
Koulutus: Psykologian tohtorin tutkinto Harvardin yliopistosta, sivuaineina valtiotieteitä, historiaa ja kansainvälisiä suhteita. Hän on myös erikoistunut lukemaan mikroilmeitä, erityisesti väkivallan merkkien tunnistamiseen.
Ammatti: Terrorisminvastaisen työn analyytikko CIA:lla; saanut siirron Interpolin alaiseksi Pariisiin. Saapunut koordinoimaan terrorismia ehkäisevää toimintaa taikaterroristien ilmestymisen jälkeen ja työskentelee erityisesti rivipoliisien keskuudessa.
Suhteet
Faysal Khalid - 54-vuotias amerikkalaissyntyinen, mutta arabiverinen aviomies, joka työskentelee tuotekehityspäällikkönä kansainväliselle IT-yritykselle. Hänen palkkansa, koulutuksensa ja statuksensa jäävät vaimonsa alapuolelle, mikä ei lainkaan auta heidän pahoin tulehtunutta ja kieroutunutta suhdettaan. Pitkänhuiskea, arvokkaasti harmaantuva ja sliipattu mies on syventynyt islamiin iän myötä ja painostaa sen opeilla vaimoaan, jota alistaa lähinnä henkisesti. Hän on erittäin katkera lapsettomuudestaan.
Gregory ja Jamila Burke - Samiran vanhemmat, jotka asuvat New Yorkissa. Gregory on tuomari New Yorkin korkeimmassa oikeudessa ja Jamila kirjallisuuden tohtori ja arvostettu kriitikko. Välit vanhempiin ovat kunnossa, mutta etäiset.
Ulkomuoto
Asiallinen, liikkeiltään ja läsnäololtaan huoliteltu, omanarvontuntoinen ja ryhdilläänkin auktoriteettia ansaitseva CIA:n analyytikko muuttuu olemukseltaan täysin menettäessään työtehtäviensä tuoman itsevarmuuden. Ilman sitä hän on vain poljettu ja itsetunnoltaan murskattu nainen, jonka hartiat painuvat torjuvaan kyyryyn, älykkyydeltään pelottava katse ei tavoittele enää puhujan silmiä ja keho on usein vaatteiden alta mustelmien kirjoma. Sama muutos tavoittaa hänen äänensä, joka töissä on voimakas, määrätietoinen ja aavistuksen käheä, mutta Faysalin ilmestyessä lähes hiipuu pois.
Samira on 161- senttinen, pienikokoinen ja käynyt elämänsä aikana läpi monenmoisia kehonmuotoja. Hän oli luonnostaan naisellinen ja jopa runsas, mutta aviomiehen pistelevien kommenttien seurauksena alkoi väistämättä tuntea olonsa lihavaksi ja vastenmieliseksi. Yrittäessään päästä tunteesta eroon nainen sairastui anoreksia nervosaan, joka on vaikuttanut huomattavasti sekä fyysiseen että henkiseen terveyteen, muun muassa heikentänyt hänen luustoaan ja vastustuskykyään sekä aiheuttanut rytmihäiriötä. Myös hänen hedelmällisyytensä häiriintyi. Hänet on laskettu terveiden joukkoon viimeiset viisi vuotta, mutta hän on edelleen hyvin luiseva ja vailla naisellista pehmeyttä: etenkin lonkkaluut, selkäranka, kyynärpäät ja raajoihin suhteettoman suuret kädet ja jalkaterät pistävät silmään. Hartiat ovat kapeat, selkä melko pitkä ja jalat lyhyehköt; lantio on melko leveä, mutta sen pehmeys on kuihtunut pois eikä Samira ole käyttänyt rintaliivejä vuosiin.
Hänellä on arabiperimästä kielivä, vaalean maitokahvin värinen iho ja luonnostaan musta, melko karhea, ilmava ja aavistuksen kiilloton tukka, joka on leikattu poikamaisen lyhyeksi pixie-tukaksi. Se on hieman tuuheampi päältä, asetettu sivujakaukselle ja kaartuu otsalla lyhyeksi, pehmeäksi sivuotsatukaksi. Malli on varsin imarteleva ilmeiltään vahvoille, valokuvauksellisille kasvoille.
Kasvot ovat sydämenmuotoiset ja melko lapsenomaiset, vaikka hänen poskiensa luontainen pehmeys on kadonnut ja poskipäät näyttävät turhan teräviltä; hänen koko yleisilmeensä on hyvin terävä, sillä hänen leukansa on terävähkö, mustat, siistit, paksuhkot kulmat paheksunnassaan hyvin terävät ja samoin katse on herkästi erittäin läpitunkeva. Siinä voi usein aistia ahdistusta kuin häkkiin teljetyllä villieläimellä ja satunnaisesti myös lohdutonta surumielisyyttä.
Hänen silmänsä ovat hyvin suuret, melko pyöreät ja luultavasti kehutuin osa hänen ulkomuotoaan, sillä ne ovat hyvin kirkkaat, älykkäät ja väriltään valosta riippuen hiilenmustat tai rikkaan punaruskeat. Ripset ovat pitkät ja tummat. Nenä on pieni ja siro, joskin sen profiilissa voi erottaa murtumasta seuranneen kummun. Suu on pieni, kalpea ja huulet ohuet; sen perusilme on usein jännittynyt ja vakava. Harvinaisemmaksi muuttuva hymy on hyvin valkea ihon kontrastia vasten ja pehmentää tehokkaasti kasvojen karuhkon terävyyden ja ankaran ilmeen.
Työtehtävissä Samira pukeutuu tummiin, maskuliinisiin pukuihin ja mustiin nahkakenkiin, mutta entisen hyvinistuvan ja naisellisen mallin sijasta on alkanut kätkeä itseään vaatteisiinsa. Hän myös käytti ennen paljon kirkkaita värejä ja naisellista, jopa seksikästä tyyliä, mutta on himmennyt sekä väreiltään että uskallukseltaan lähinnä farkkuihin ja löysiin, sävyltään murrettuihin ja kylmiin paitapuseroihin. Hän ei käytä meikkiä tai koruja vihkisormusta lukuun ottamatta.
Luonnekuvaus
Samira on erittäin tunnollinen, pikkutarkka ja kunnianhimoinen perfektionisti. Hän vaatii paljon sekä itseltään että muilta, on kasvattanut erinomaisen itsehillinnän, keskittymiskyvyn ja pyrkii asiallisuuteen tilanteessa kuin tilanteessa. Hänellä on taipumus epäterveelliseen itsekriittisyyteen ja melkein häikäilemättömään määrätietoisuuteen: hän ei luovuta eikä lepää ennen kuin saavuttaa tavoitteensa. Hänellä on merkittävän korkeaksi mitattu älykkyysosamäärä, mutta oman ahdinkonsa salliminen ei suinkaan saa häntä tuntemaan itseään neroksi. Avioeron hakeminen olisi kuitenkin yhtä kuin epäonnistuminen.
Hän on perinyt äitinsä voimakkaan, kiivaan temperamentin, jota on tukahduttanut koko ikänsä. Nykyään tunteiden ilmaisu onkin vaikeaa, ja ne patoutuvat kaoottisesti hänen sisälleen. Onnettomuus on hänestä selvimmin vaistottava tunne: hän on ahdistunut, vihainen, neuvoton ja tuntee ajautuvansa vääjäämättömästi lohduttomaan umpikujaan, josta ei ole paluuta. Hänellä ei ole nuoruutensa jälkeen ole ollut ketään, kenelle puhua. Lapsena hän oli huomattavasti ikätovereitaan edellä eikä kokenut ystävystymistä helpoksi. Nykyään se on vielä vaikeampaa eikä hän osaa lähestyä ihmisiä muissa kuin työasioissa.
Hän ihailee vahvoja, voimakastahtoisia ja itsenäisiä naisia. Hänen itsetuntonsa on painunut avioliiton aikana pakkasen puolelle sekä ulkomuodon että persoonansa suhteen, ja hän tuntee ajautuneensa hyvin kauas ihanteistaan. Faysal saa hänet tuntemaan olonsa arvottomaksi, halvaksi ja kelvottomaksi yhdellä katseella, mutta ilmaisee mielellään sanoinkin Samiran olevan naiseuden irvikuva, hyödytön vaimo ja tuhlanneen hänen elämänsä. Samira sairaustui heidän avioliittonsa alkuaikoina syömishäiriöön ja vaikka on laskettu terveeksi viimeiset viisi vuotta, pelkää sortuvansa uudelleen: hän on pahanlaatuinen kontrollifriikki, ja usein syöminen on ainoita asioita, joita hän voi hallita maailmassaan. Nykyään hän kärsii usein myös raskaista itseinhon ja masennuksen kausista.
Suurin kiista heidän avioliitossaan on kysymys lapsista. Samira ei halua lapsia eikä tiedä, onko edes kykenevä saamaan niitä. Hän on ollut aina liian kunnianhimoinen käyttääkseen elämänsä jälkikasvun kasvattamiseen jo valmiiksi ylikansoitetussa maailmassa, pyykinpesuun ja muiden jälkien siivoamiseen. Hän ei myöskään usko, että olisi erityisen lämmin ja rakastava äiti, sillä vierastaa lapsia. Perillistä kaivannut Faysal ei ole tietenkään antanut tätä koskaan anteeksi. Heidän välejään hiertää myös ilmeisen epävarmalle miehelle kiusallinen statusero sekä uskonnolliset kysymykset muslimin ja kristityn liitossa. Niinpä saatuaan vallan alistaa ja polkea vaimoaan, mies käyttää sitä hyödykseen.
Samira on hyvin kateellinen maailman magialla siunatuille olennoille, mutta ihailee näitä siitä huolimatta. Hän on hyvin kiinnostunut mytologiasta ja taikuudesta, ja esiinmarssin aikaan haaveili, että myös häntä olisi siunattu jollakin lahjalla. Hän vihaa rasismia ja perättömiä ennakkoluuloja, joten on vannonut, ettei sorru niihin itse. Olihan taikuus maailmalle rikkaus; sen käyttäminen ihmiskuntaa vastaan vain on jopa ydinsotaa pelottavampi ajatus.
Menneisyys
Englantilaisella isällä ja saudiarabialaisella äidillä oli vahvoja kulttuurieroja, jotka purkautuivat myrskyisinä riitoina. Samiran lapsuus New Yorkin osavalton pohjoisosissa oli rytmitetty viikkokausia kestäneellä jännittyneisyydellä, lapsen vaatimisena toisen vanhemman puolelle ja lukkiutumisena vaatekaappiin rukoilemaan, että huuto lakkaisi. Samira itse muistaa lapsuudestaan vain, että oli avioliitto kuinka vaikea tahansa, siinä pysytään.
Kiitos vanhempiensa raskaiden odotusten ja kiitettävän varallisuuden Samira sai viettää suuren osan nuoruuttaan Britannian parhaissa sisäoppilaitoksissa. Hän nautti suuresti opiskelusta ja tiesi jo leikki-iässä haluavansa korkean koulutuksen ja statuksen, kuten akateemisilla ja arvostetuilla vanhemmillaan. Kesät hän asui Hamptonissa siniveristen keskuudessa ja vietti aurinkoisia päiviä purjehtien Atlantilla tai vieraili isänsä suvun luona Englannissa. Hän tiesi jo lapsena, että opiskelisi Harvardin yliopistossa ja suoritti siellä tohtorin tutkintonsa psykologiaan.
Hän tapasi Faysalin äitinsä perhetuttujen kautta ollessaan 17-vuotias. Kahden vuoden tuttavuuden jälkeen suhde syttyi kuin järjestettynä. 22 vuoden ikäero ei merkinnyt, sillä Samiraa pidettiin ikäisekseen hyvin kypsänä, ja hänen ollessaan 20 he menivät naimisiin. Hän oli vain imarreltu miehen huomiosta ja jopa tämän mustasukkaisuudesta, sillä Faysal on mies, joka halutessaan saa naisen tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi ja korvaamattomaksi tai vastavuoroisesti halvimmaksi maksulliseksi. Samira itki tyynynsä märäksi, kun mies ensimmäistä kertaa sai hänet tuntemaan itsensä jälkimmäiseksi.
He seurasivat yhdessä, kuinka lentokoneet syöksyivät World Trade Centerin torneihin 11. syyskuuta 2001. Silloin Samira ei osannut ajatella, miten epäinhimillinen terroriteko vaikuttaisi myös hänen elämäänsä. Se tietenkin ajoi hänet terrorisminvastaiseen ja sitä ehkäisevään työhön, mutta hän ei arvannut, että vain arabialaisen perimänsä takia myös hänet leimattaisiin monissa silmissä terroristiksi. Se ei suinkaan tehnyt urakehityksestä helppoa, sillä terrorismin pariin pyrkivä arabi herätti tavallista enemmän epäilyksiä, mutta Samira ei ollut koskaan kavahtanut haasteita. Hän hankki nykyisen asemansa CIA:ssa kovalla työllä ja periksiantamattomuudella. Hänellä ei ole aikeita tyytyä nykyiseen asemaan, sillä portaita riittää noustavaksi.
Siirto Pariisiin siellä tapahtuneiden terroristi-iskujen perässä sai naisen toiveikkaaksi. Ehkä uusi ympäristö, rakkauden kaupunki vielä kaiken lisäksi, parantaisi toivottomalta tuntuvaa avioliittoa. Kuukausia on kulunut, mutta eroa ei ole näkynyt: jos mahdollista, tilanne on pahempi kuin koskaan.
Muuta
x Puhuu äidinkielinään arabiaa ja englantia varsin brittiläisellä aksentilla, mutta sen lisäksi jonkin verran kurdia, farsia, hepreaa ja nyt opiskelee tehokkaasti ranskaa.
x Valokuvamuisti ja merkittävän korkea ÄO.
x Ei ole koskaan käyttänyt asetta työtehtävissä, mutta on teknisesti pätevä ja kantaa käsiasetta mukana kenttätyössä. Hän ei tiedä, olisiko kykenevä ampumaan toista ihmistä.
x On matkustellut paljon: pitää erityisesti Iso-Britanniasta, Japanista, Kiinasta, Thaimaasta sekä Oseanian saaristoparatiisista.
x Harrastaa juoksemista, uintia ja kesäisin purjehdusta, kun siihen on tilaisuus. Pääasiallinen harrastus ympäri vuoden on lukeminen, kaikkea psykologisista tutkimuksista klassikkoromaaneihin.
Asunto: Chênevaliessa kerrostalossa vuokrakolmio uudehkosta talosta. Se on melko hätäisesti ja ontosti sisustettu ja satunnaisia laatikoita näkyy edelleen pitkin nurkkia.
Lemmikit: Ei ole. Samira pitää kovasti kissoista ja koirista, mutta matkustelee liikaa.
Uskonto: Kristitty
