Pelaaja: Kirke
Sähköposti: joannanoma[ät]hotmail.com
Nimi: Nyx Shawkat
Muotoili nimensä huumorilla shadow catista, varjokissasta, ja valikoi etunimensä kreikkalaisen mytologian yön jumalattaren mukaan. Ristittiin Madison Fairchildiksi lapsuudessaan, mutta ansaitsi mielestään jumalallisemman nimen. Käyttää ihmisnimeään joutuessaan asioimaan ihmisten kanssa.
Ikä: 20 (13.7)
Sukupuoli: Nainen
Laji: Cambion: puoliksi ihminen, puoliksi demoni
Kansallisuus: Britti
Koulutus: Peruskoulu suoritettu Britanniassa kehnolla menestyksellä ja kyseenalaisella moraalilla.
Ammatti: Assistentti ja henkilökohtainen avustaja viimeiset viisi vuotta.
Suhteet
Sir - hänen työnantajansa, iästään ja itsestään vaikeneva, varsin salamyhkäinen vanhempi vampyyriherrasmies, joka kuuluu Salamurhaajien kiltaan ja pitää usein kyseenalaiset huvinsa huolellisesti uteliaiden korvien ulottumattomissa.
Ulkomuoto
Nyx on 165-senttinen, atleettinen, kevytrakenteinen ja hoikka; kapea vyötärö, pienet jalkaterät ja kädet, muodokkuudeltaan tyttömäiseksi jäänyt keho sekä suhteettoman pitkät raajat, jotka saavat hänet muistuttamaan itämaista kissaa. Hänen liikkeissään onkin kissamaista notkeutta ja ketteryyttä, joka saa hänet muun muassa laskeutumaan lähes poikkeuksetta jaloilleen. Hän kantaa itseään ryhdikkäällä itsevarmuudella ja välittää itsestään vaikeastitulkittavaa viekkautta, joka antaa usein helpostilähestyttävälle, jopa kutsuvalle olemukselle hälyttävän sävyn kuin petoeläimellä. Viekottelevuudesta huolimatta hän ei suinkaan kutsu luottamaan itseensä.
Iho on hyvin lämmintä, jopa kuumaa, kalpeaa, läpikuultavaa ja lähinnä nenällä ja poskipäillä erottuu hienonhienoa, kuparinsävyistä pisamointia. Runsaan auringonvalon jälkeen se saattaa levitä myös muualle kehoon. Kaula on pitkä ja siro, ja korvat pienet, melko matalalle asettuneet ja aavistuksen vinossa kulmassa. Kasvot ovat pitkät, kapeat ja luustoltaan hienostuneet; hänen kasvoissaan ja niiden suorassa, melko kreikkalaisessa profiilissa on eksoottinen vivahde, joka saattaa johtua vinoista kissansilmistä tai petomaisesta hymystä.
Poskipäät ovat korkeat, samoin kuin älystä kielivä otsa ja siistityt, punertavat kulmat; leuka on kevyt, nenä pitkä, naisellinen ja profiililtaan suora, ja suu kapea, täyteläinen ja kalpea; hampaat antavat hänen usein enemmän tai vähemmän kesyttömille hymyilleen petomaisen sävyn, sillä sekä ylä- että alahampaiden kulmahampaat ovat eläimellisen terävät ja erottuvat. Hymyillessä näkyy häivähdys hymykuopista.
Silmät ovat suuret, kapeat, vinohkot ja hyvin kissamaiset, etenkin siristyessään; ripset ovat luonnostaan tummat ja tuuheat, pupillit hyvin pienet ja silmät väriltään erittäin kalpeaa, reunoilta tummenevaa jäätä, joka valosta riippuen vaihtelee harmaasta sinertävään. Katse on usein itsevarma, leikkisä ja jopa kiusaava ja poikkeuksetta vaikeastitulkittava, sillä Nyx harvoin välittää todellisia ajatuksiaan ulospäin.
Hiukset ovat hyvin voimakkaan, melkein migreenin kirkkaanpunaiset, paksut, tuuheat ja tekstuuriltaan pehmoiset. Ne ulottuvat kerrostettuina ja latvoistaan taipuisina puoleen selkään, on asetettu sivujakaukselle ja leikattu hyvin paksulle ja tasaiselle mutta sivuista leukamittaiselle otsatukalle. Suosii ponihäntää.
Hänellä on melko matala, kehräävä ja selittämättömän karismaattinen ääni.
Pukeutuu klassisen naisellisesti ja melko konservatiivisesti mustaan, valkoiseen ja satunnaisesti sähkönsiniseen. Suosii imartelevia, virtaviivaisia vaatteita ja näyttää usein tietoisesti sihteerimäiseltä kynähameessa, lyhyessä vekkihameessa, siisteissä puseroissa, jakkutakeissa, liiveissä tai reisimittaisissa mekoissa. Rakastaa hurjakorkoisia avokkaita ja asustaa joskus ylellisesti koruilla. Meikkaa harvoin, mutta keskittyy silloin korostamaan silmiään ja suosii tummanpunaisen huulipunan dramatiikkaa.
Luonnekuvaus
Lapsi, joka on kasvanut ilman rajoja ja saanut tahtonsa lähes poikkeuksetta läpi, on nyt juuri sellainen, kuin voisi olettaa. Nyx on taantua pikkulapsen tasolle kohdatessaan vastustusta ja muistuttaa herkästi kolmevuotiasta kärsivällisyydeltään, itsehillinnältään ja kyvyltään käsitellä pettymyksiä. Hän on hyvin impulsiivinen, spontaani ja mielihalujensa ohjaama, mikä saattaa toki tehdä hänestä virkistävää, leikkisää seuraa; hän ei ole kuitenkaan oppinut tavoittelemaan pitkäkestoisia, realistisia tavoitteita ja on mielihalujensa ohjaamana päätynyt varsin ailahtelevaiseksi ja oikukkaaksi: hän esimerkiksi suuttuu herkästi ja usein hämmentävistä asioista, mutta leppyy yhtä nopeasti. Se ei suinkaan tarkoita, että hän unohtaisi kokemansa vääryydet.
Hänellä on löyhä ja itseoikeutettu moraalikäsitys: hän luo itse omat sääntönsä eikä piittaa yhteiskunnan normeista tai paheksunnasta. Hänen ihailemiensa olentojen mielipiteet ovat kuitenkin musertavan tärkeitä, ja he ovatkin harvoja, jotka erottuvat oikeiksi persooniksi Nyxin utilitaristisessa, varsin egoistisessa maailmankuvassa, jossa hän voi ilman huonoa omatuntoa käyttää ihmisiä välineinä oman etunsa ajamiseen. Hän esimerkiksi valehtelee häpeilemättä, jos kokee sen edulliseksi, joskin on tehnyt sitä niin kauan, ettei meinaa enää itsekään erottaa totuutta valheista.
Yksinolo ja klaustrofobia laukaisevat herkästi ahdistuksen tai paniikkikohtauksen, kuin henkisen, noidankehänä jylläävän lukon, jota Nyx ei meinaa aina saada omin avuin auki. Siksi kai hänestä onkin kehittynyt erittäin seurallinen ja sosiaalinen sekä joskus sopimattomankin läheisyydenkipeä: hän rakastaa fyysistä läheisyyttä, viatonta kosketusta, kiireetöntä halailua ja suukotteluakin, mutta varsin mutkattomalla, platonisella ja hellyydenkipeällä tavalla sen sijaan, että tavoittelisi seksuaalista tai romanttista nautintoa. Samoin hän ihastuu sukupuolesta riippumatta samalla platonisesti uteliaalla kiinnostuksella.
Nyx on häpeilemätön ihmisrasisti. Hänellä on lapsellisen mustavalkoinen maailmankuva ja jyrkät mielipiteet, joiden muuttaminen tuntuu melkein häviöltä. Jollei hänellä ole omaa mielipidettä jostain, hän adoptoi mielellään sellaisen ihailemaltaan olennolta ja alkaa uskoa siihen; hänen ihmisvihansa kumpuaa salatuista peloista hänen mielessään, mutta perusteluiksi hän adoptoi mieluummin työnantajansa halveksunnan kuin todellisen syynsä: hän pelkää omaa ihmisyyttään. Hän haluaa olla voimakas, kuolematon, demoni - ei missään nimessä ympäristönsä vihaama heikko, tavanomainen ja mitätön ihminen. Siksi satunnaisista katumuksen kausistaan huolimatta hän rohkaisee demonillisen puolensa egoismia, häikäilemätöntä välineellistämistä ja oikullisuutta, joka saattaa hänen uskollisuutensa ja luotettavuutensa kyseenalaisiksi. Hän käy läpi hienoista identiteettikriisiä, sillä ei aivan ymmärrä mikä on, mitä se tarkoittaa ja mitä hänen pitäisi tehdä. Jos hän on kerran mahtavien demonien jälkeläinen, miksi hän on vain mitätön kuolevainen?
Yksi hänen vähemmän realistisista tavoitteistaan on olla kuolematon, tavalla tai toisella.
Menneisyys
Skitsofreeniseksi diagnosoitu äiti yritti kivenkovaan väittää, että hän oli tullut demonin viettelemäksi, mutta selitys ei uponnut tarpeekseen saavaan aviomieheen eikä Britannian terveydenhuoltoon. Epätoivoinen nainen yritti lopettaa sisälleen kutsumatta pesiytyneen hirviön, mutta se kieltäytyi kuolemasta ja ironisesti päätyi tappamaan äitinsä vaikeassa synnytyksessä. Siitä huolimatta, että eriskummallisen viehättävä lapsi oli kuin elävä kuollut, vailla pulssia tai hengitystä, demonin sikiö ei ollut lääketieteen mielestä missään määrin looginen, järkevä tai tieteellinen selitys.
Tieteelle erittäin kiinnostava lapsi, jolla ei ollut ketään puhumassa puolestaan, vietti suuren osaan lapsuuttaan kiinnitettynä erilaisiin lääketieteellisiin kokeisiin ja testeihin. Vaikka viehättävää ja puhumaan opittuaan suostuttelevuudeltaan hyvin vaarallista lasta kohdeltiin hyvin koe-eläimen statusta lukuun ottamatta, pitkät ajat jymiseviin ja usein kivuliaisiin kokeisiin sidottuna laukaisivat hänen klaustrofobiansa. Seitsemänvuotiaana hänen sydämensä alkoi sykkiä, eikä lapsi eronnut enää ihmisistä. Kahden vuoden kuluessa kiinnostus lakkasi, sillä yhdeksässä vuodessa ei ollut saatu vastauksia ja nyt niiden saaminen jo kadonneeseen tilaan muuttui mahdottomaksi.
Lapsi itse kuitenkin oli tietoinen erilaisuudestaan, sillä tajusi kykynsä työntyä muiden uniin kokeillessaan yhden sijaisisänsä unenlahjoja. Kokemus oli ikimuistoinen ja hyvin addiktoiva: unimaailma muokkasi itseään hänen mielikuvituksensa mukaan, se muuttui hänen tahdostaan ja vaikutti rajattomalta ihmeiden maalta. Nyx kehitti unimatkustelusta harrastuksen itselleen siirryttyään lääketieteen piiristä valtion huostaanottojärjestelmään ja päätyessään kiertämään lukemattomia sijaiskoteja: hänen yliluonnollinen kykynsä suostutella varmisti, että hän sai tahtonsa läpi lähes poikkeuksetta ja kasvoi siten vailla rajoja tai sääntöjä, vaikkei koskaan saanutkaan osakseen hemmottelua; tylsistyessään hän heittäytyi mahdottomaksi ja sai pian leiman, joka vakuutti adoptiota harkitsevat kiertämään hänet kaukaa.
Unimatkustelu loppui, kun Nyx ei päässytkään unesta ulos. Vieraiden koteihin häpeilemättä harrastuksensa perässä murtautuva tyttö oli valinnut epähuomiossa masentuneen miehen, joka kärsi pahasta insomniasta ja hätkähti hereille jättäen unisiepparin alitajuntaansa. Se muuttui ihmeiden maailmasta pohjattoman pimeäksi, ahtaanoloiseksi lokeroksi, jossa aika tuntui pysähtyvän ja happi loppuvan hetkenä minä hyvänsä. Katkonaiset unenpätkät myös estivät Nyxiä pääsemästä ulos useammalta päivältä tuntuvaan ajanjaksoon, joka vieraan alitajunnan pimeydessä oli kuin elinikä, ja kokemuksen jälkeen hän on varautunut uniin siirtymisen kanssa vielä nykyäänkin, kymmenen vuotta myöhemmin.
Se ei kuitenkaan estänyt häntä katselemasta muiden unia. Elämänsä umpikujaan 14-vuotiaana ajanut tyttö eli parhaillaan taikuuden esiinmarssia, muttei silti ollut käsittää kohtaamistaan hyvin todellisen vampyyrin kanssa. Luvattomasta tunkeutumisestaan hämääntymättä Nyx tarttui tilaisuuteen ja vaati vampyyria ottamaan hänet mukaansa. Vaikka hänen kykynsä taivuttaa muut tahtoonsa on heikentynyt iän myötä, vain Sir-nimikkeellä puhuteltava vampyyri vakuuttui ja tarjosi tytölle uuden tien.
Viimeiset viisi vuotta Nyx on toiminut vampyyrin assistenttina, ensin Lontoossa ja sitten Pariisissa. Hän huomaa yhä useammin järjestäessään työnantajansa menoja, kuinka ne puuttuvat täysin hänen omasta kalenteristaan.
Voimat ja rajoitukset
Unisieppari: kykenee kosketuksella näkemään nukkuvan unen ja muokkaamaan sitä, joskin uneksijan omasta tahdosta riippuen hänen vaikutusvaltansa vaihtelee. Hänellä on myös kyky työntyä fyysisesti sisään nukkujan alitajuntaan ja elää tämän unessa, mistä on huomattavasti helpompi hallita uneksijan mieltä. Uneen fyysisesti tunkeutuminen on kuitenkin erittäin raskasta ja aiheuttanut Nyxille traumoja, sillä unesta ulos pääseminen on vielä vaikeampaa kuin sinne siirtyminen ja jos nukkuja sattuu heräämään hänen ollessaan sisällä, hän jää loukkuun uneksijan mieleen, kunnes tämä uneksii taas. Koska alitajunnan pimeyteen telkeäminen saa ajankulun pysähtymään vangin mielessä, se on hyvin traumaattista klaustrofobiasta kärsivälle. Siksi hän ei enää mielellään muuta kuin seuraa unta turvallisesti vierestä.
Hänen potentiaalisesti vaikuttavin kykynsä on istuttaa ajatuksia uneksijan alitajuntaan; se vaatii kuitenkin ääretöntä tarkkuutta ja hienovaraisuutta, sillä moni tunnistaa liian vieraan ajatuksen mielessään.
Monen cambionin tavoin myös Nyxissä on jotain hyvin suostuttelevaa, vaikka tämä lahja oli huipussaan hänen lapsuudessaan.
Hän on yhtä haavoittuvainen ja kuolevainen kuin ihminen, vaikka hänen kipukynnyksensä onkin hieman korkeampi ja elinikänsä luultavasti pidempi. Hänen itsesuojeluvaistonsa on rajallinen, sillä ajatus siitä, että joku haluaisi tappaa hänet, on hänelle hyvin absurdi - toisin kuin yhtäkkinen kuolema tyhjästä ilman varoitusta ilmestyneeseen sairauskohtaukseen.
Hän on fyysisesti ihmistä nopeampi, notkeampi ja kissamaisen ketterä, muun muassa putoaa poikkeuksetta jaloilleen ja on varsin taitava akrobaatti, mutta hänellä ei ole yhtään kokemusta lähitaistelusta tai edes fyysisestä kärhämästä, joten hänen voi realistisesti olettaa olevan suhteellisen toivoton puolustamaan itseään.
Klaustrofobia, paniikkikohtaukset ja tapa ahdistua muille käsittämättömistä asioista rajoittavat hänen elämäänsä.
Muuta
x Puhuu äidinkielenään huoliteltua brittienglantia ja hieman ontuvaa, englantilaisittain äännettyä ranskaa.
x Hänen kissamaiset piirteensä sisältävät tavan hullaantua kissanmintusta kuin nelijalkaiset ystävänsä.
x Hänellä on sarkastinen, musta ja kyyninen huumorintaju, joka viihdyttyy verbaalisesta julmuudesta niin kauan kuin Nyx itse ei ole sen uhri.
x Hänen ihmismäisiä ja siksi vaiettuja heikkouksiaan ovat erityisesti sorbetti, tikkarit, karaoke (jossa hänen tekninen taitavuutensa jättää joskus toivomisen varaa), tanssittavat kappaleet sekä elokuvateatterien tunnelma.
x Ei tunne omia juuriaan tai aivan ymmärrä sitä, mikä hän on eikä sitä, mitä hänen tulevaisuutensa voi pitää sisällään.
Asunto: Chênevaliessa työnantajansa omistamassa vanhassa kerrostalokaksiossa, joka on sisustettu tummalla barokilla ja raskaalla, tummanvioletilla sametilla. Asunto lähinnä ahdistaa häntä eikä vain sen takia, että Sir pysyy usein historiallisessa maalaiskartanossaan ja jättää Nyxin yksin.
Lemmikit: Ei ole. Eläimet tuntuvat karttavan häntä, erityisesti koiraeläimet joko raivostuvat tai säikähtävät häntä. Kissat jostain syystä kuitenkin viihtyvät hänen seurassaan.
Uskonto: Virallisesti anglikaani, luokittelisi itsensä agnostikoksi.
