Pelaaja: Ringwrath
Nimi: Shaun MacFinnigan
Ikä: 1467 (Ulkonäöltään 36- vuotias)
Sukupuoli: Mies
Kansallisuus: Alunperin Irlantilainen
Koulutus/Ammatti: Shaun ei ole toiminut koskaan varsinaisesti minkäänlaisessa pitkäaikaisessa työssä (ellei katutappeluja, baarikahakoita ja ylenpalttista alkoholin käyttöä lasketa työnteoksi). Shaun kuitenkin asettui 1900- luvun loppupuolella erääseen Irlannin useista pubeista, baarimikon töihin. Hänet kuitenkin erotettiin, koska hän joi enemmän omaan piikkiinsä kuin yksikään asiakas.
Shaun oli aikansa parhaimpia katutappelijoita, koska hän keksi saavansa rahaa siitä, missä oli äärimmäisen hyvä. Hän toimi myös keski-ajalla hetkellisesti palkkasoturina, mutta kyllästyi siihen nopeasti. Palkka ei ollut tarpeeksi hyvä ja juomat olivat aivan kamalia.
Tällä hetkellä, hän on kuitenkin töissä yhdessä Ranskan baareista.
Luonne: Shaun on luonteeltaan räiskyvä, pirteä ja huumorintajuinen, kuten kukatahansa irlantilainen. Hän nauraa paljon ja usein, vaikka siihen ei varsinaisesti olisi syytä. Shaun nauttii joka päivä suuria määriä alkoholia ja perustelee tämän vain yhdellä lauseella: "Olen Irlannista!"
Tämä tieto ei valitettavasti koskaan miellytä ihmisiä, koska siinä vaiheessa kun tuo lause lipsahtaa hänen huuliltaan, alkoholia alkaa kulumaan kahta kauheammin.
Shaunia on lähes mahdotonta saada suuttumaan, mutta kun hänet joku saa suuttumaan, voi kyseinen henkilö jo alkaa soittamaan ambulanssia, poliisia, palokuntaa ja ruumisautoa paikalle. Tämän irlantilaisen vihaa ei voi pysäyttää mikään, ei edes paksuinkaan seinä tai vakavinkaan haava.
Shaun on myös todella lipevä kielestään ja saa melkein kenet tahansa naisen puhuttua ympäri tarjoamaan hänelle paukun tai kymmenen.
Shaunin sisällä oleva suden henki vaikuttaa hieman hänen käyttäytymiseensä. Hän pitää paljon yksinäisyydestä ja sen tuomasta rauhasta, mutta hakeutuu joskus ihmisten seuraan. Susi voi joskus ottaa vallan hänen mielestään, josta seuraa yleensä äkillinen raivokohtaus, jolloin hän saattaa rikkoa baarin pöydän aivan vahingossa ja sitten olla muistamatta koko tilannetta. Vain kun Shaun on tarpeeksi humalassa, nämä raivokohtaukset alkavat nousta pintaan.
Shaun puhuu todella äänekkäästi ja varmistaa tällä että tulee kuulluksi kaikkien korviin. Hän ei ole röyhkeä, kuin niitä kohtaan jotka läikyttävät hänen viskiään tai rettelöivät hänen baarissaan.
Jos Shaun joutuu liian kiivaaseen väittelyyn, hän yleensä luovuttaa, jotta hänen ei tarvitse lyödä toisen väittelijän kasvoja sisään. Shaunilla on myös tapana aina vinoilla vanhemmille ihmisille, jotka tulevat baariin. Koska hei, hänhän on vanhempi kuin yksikään muut ihminen maan päällä.
Ulkonäkö: Shaun on noin 189- senttimetriä pitkä ja painaa 96- kiloa. Hänellä on kasvojensa peittona oranssi parta, joka peittää hänen poskensa ja leukansa. Shaunin hiukset ovat jo hieman kaljuuntuneet ja hän näyttää 36- vuotiaalta, vaikka onkin todellisuudessa paljon vanhempi. Shaunilla on keltaiset silmät ja hän näyttää aina hymyilevän, vaikka ei olisi iloinen.
Aina kun hän hymyilee, hänen hymykuoppansa tulevat esiin.
Shaun on pitänyt vartalonsa todella hyvässä kunnossa ja muodossa. Hänellä on lihasta ainakin kahden miehen edestä, vaikkakin pieni kaljamaha tuokin siihen hieman epämuodostuneisuutta. Hän kävelee hieman kädet koukussa, koska hänen hauiksensa ovat suhteellisen jäykät suurimmasta osasta aikaa. Shaunin ryhti on myös hieman kumarassa, vaikka hänen ylävartalonsa onkin hyvässä jamassa.
Vapaa-ajallaan Shaun pitää päässään aina isältään saanutta irlantilaista baskeria ja pitää muodon vuoksi piippua suupielessään. Hän ei kuitenkaan polta sitä, paitsi silloin kun hän miettii.
Tähän asusteeseen kuuluvat myös löysät Irlannista ostetut housut ja valkoinen hihaton paita ja sen päällä vihreä villaliivi. Sateella hän pitää päällään pitkää takkia, jonka helma ulottuu hänen polviensa alapuolelle. Ruskeat nahkakengät suojaavat hänen jalkojaan melkein miltä tahansa mihin hän sattuu astumaan.
Työpaikallaan, hänellä on päällään musta t-paita, jossa on kuva vihreähattuisesta, kaljatuoppia kädessään pitävästä hilpeästä irlantilaisesta maahisesta, joka sanoo: "I have a pot o' gold for ya, right down there!" ja kuvan alla on nuoli joka osoittaa shaunin sukukalustoa. Hän aina Irlannista ostettuja housujaan jalassa, joita on neljä eri kappaletta.
Shaunin puvustoon kuuluvat myös useat Floggin Mollyn paidat ja joskus hän pitää valkoista reikäpaitaa päällään.
Menneisyys: Shaun syntyi pienessä kylässä Irlannissa, vuonna 545, mutta hänen varsinaista syntympäiväänsä ei koskaan merkitty. Hänen synnytyksensä kävi aivan normaalisti, mutta kun Shaun pääsi ulos, hän ei ollut elossa.
Jostain syystä, hän oli syntynyt jo kuolleena. Shaunin äiti ja isä olivat murheen murtamia. He olivat jo valmiina hautaamaan oman lapsensa, kun kylän tietäjä tuli apuun. Hän ei tahtonut MacFinniganien perheen surevan, joten hän teki kaikkensa auttaakseen lasta. Tietäjä lupasi tuovansa lapsen takaisin elävien kirjoihin, mutta siihen liittyi riski.
Muinaiset jumalat, pakanajumalat siis, voisivat auttaa lasta selviytymään. Ensin lapsen vanhemmat epäilivät, mutta kun vaihtoehtoja ei ollut tarjolla enempää, heidän oli tehtävä tämä raskas päätös.
Tietäjä vei lapsen kiireesti syvälle metsään ja kutsui muinaisia jumalia apuun. Hän pyysi heitä säästämään tämän lapsen ja tuomaan hänet takaisin. Hän pyysi jumalia antamaan lapselle elämän ja suojelijan hänen matkalleen. Jumalat vastasivat ja herättivät lapsen henkiin.
Taivas tuntui halkeavan ja Tietäjä näki jonkinlaisen hahmon liikkuvan metsän reunalla. Se oli lumenvalkoinen susi, joka tassutti kohti lasta. Se käänsi katseensa sutta kohti ja kumartui sen edessä. Susi oli ollut pitkään Shaunin klaanin lipuissa ja kilvissä. Tuo susi oli klaanin suojelushenki, jonka jumalat olivat lähettäneet lapsen suojelijaksi.
Susi puhui Tietäjälle ja kertoi sen tulleen henkimaailmasta asti tämän lapsen luo. Lapsi tulisi jonain päivänä olemaan klaaninsa viimeinen ja että ilman häntä, koko hänen klaaninsa unohtuisi. Susi ulvoi sydäntäriipivällä äänellä ja hajosi valkoiseksi usvaksi. Usva lensi lapsen sieraimista sisään ja äsken eloton lapsi alkoi parkua kovaan ääneen. Tietäjä nosti lapsen vapisevin käsin syliinsä ja näki lapsen sinisten silmien muuttaneen värinsä keltaisiksi.
Tietäjä palasi takaisin kylään lapsen kanssa ja sai osakseen niin perheen, kuin koko kylän suosionosoitukset.
Lapsen vanhemmat eivät aluksi huomanneet Shaunissa mitään erikoista, jos ylenpalttista levottomuutta ei laskettu mukaan. Hän ei oikein koskaan tahtonut pysyä paikallaan, vaan juoksenteli missä sattuu ja oli aivan holtiton.
Muutamaan kertaan hän joutuikin vaikeuksiin kyläläisten kanssa, mutta niistä selvittiin puhumalla. Hänen onnekseen.
Kun Shaun täytti 36- hänen vanhempansa olivat jo kuolleet pois ja hänen kotikylänsä alkoi jo käydä tylsäksi. Niinpä hän lähti kotikylästään kaupunkiin etsimään itselleen elantoa.
Kaupungissa Shaun löysi itselleen mukavan "työn". Kaduilla järjestettävissä katutappeluissa oli aina tilaa uusille tulokkaille. Shaun liittyi tähän risaiseen ryhmään ja teki sitä montakymmentä vuotta.
Mutta kun vuosi 500 saapui, Shaun ei keksinyt enää parempaa tekemistä, kuin taistella kaikissa mahdollisissa sodissa missä kykeni. Hän ei löytänyt itselleen muuta tarkoitusta, kuin tappaa ja tuhota jotain mitä muut omistivat. Hänen sisällään paloi loputon polte ja halu tappaa.
Hänen kasvonsa tulivat tunnetuiksi monissa eri taisteluissa, mutta historian kirjat eivät ole silti häntä muistaneet.
Shaun oli yksi niistä useista irlantilaisista, jotka liittyivät William Wallacin lipun alle. Tai ainakin niin hän muistaa sen olevan. Joku lyhyt mies, joka halusi kostaa vaimonsa kuoleman. Niinhän ne johtajat aina olivat miehilleen uskotelleet. Shaunille oli yksi ja sama, miksi sodittiin, kunhan tappaminen olisi päivän työ.
Shaunin eläessä vuosisatojen läpi, hän tapasi satoja kasvoja. Hän tutustui ihmisiin, joiden uskoi elävän hänen kanssaan ikuisesti. Mutta sitä myötä, kun vuodet vierivät, Shaunin ystävät, vihamiehet ja sukulaiset menivät mullan alle.
Shaun oli elänyt jo 1235- luvulle asti, kun hän alkoi ymmärtää, että kukaan ei olisi hänen kaltaisensa. Kukaan ei eläisi hänen kanssaan ikuisesti. Kaikki vain kuihtuisivat pois, niinkuin hänen sukunsa. Hän oli sukunsa viimeinen. Hän ei kuullut puhuttavan MacFinniganin suvusta. Kaikki olivat kadonneet.
Mutta vuonna 1248, Shaun törmäsi erääseen henkilöön, joka ei kuihtunutkaan pois. Hän tapasi tämän nuoren naisen pubissa, jossa oli eräänä iltana istumassa. Hän oli kalpea kuin kuu ja kauniimpi kuin yksikään nainen, jota hän oli nähnyt. Ja hän oli nähnyt MONTA. Nainen tuli pubiin ja katseli ympärilleen päättäväisesti. Hänen katseensa osui Shauniin, joka hymyili takaisin hieman punastuen.
He viettivät yön yhdessä. Saatte kuvitella miten. Mutta Shaunista tuntui jotenkin oudolta hänen seurassaan. Aivankuin, hänessä olisi jotain erikoista. Aina kun nainen tuli Shaunin lähelle, hän perääntyi ja näytti vaivaantuneelta. Hän vältteli suutelemista kaulalle, erittäin paljon.
Ei mennyt pidempää, kun Shaun oli aivan rakastunut tuohon naiseen.
Hän pyysi naista elämään koko elämänsä hänen kanssaan, koska ei halunnut mitään muuta. Vaikka Shaun tiesi, että tämä ei tulisi tapahtumaan. Nainen suostui epäröimättä.
Vuodet vierivät ja Shaun oli onnellisempi kuin koskaan. Hänestä tulikin melkein raitis mies. Melkein.
Mutta vaikka hän olikin onnellinen, jokin naisessa oli vieläkin outoa. Hän vältteli paljon ulkona olemista ja pyysi Shaunia käymään hänen kanssaan ulkona vain öisin. Lisäksi, hän ei vieläkään pitänyt kaulalle suutelemisesta. Mikä ihme siinä on, Shaun ajatteli. Shaun oli rakastunut, eikä välittänyt lainkaan näistä pikkuseikoista. Hän rakasti sitä, kuin nainen kutsui häntä Pikku-Sudeksi.
Mutta eräänä yönä, Shaun sai vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä. Hän oli menossa iltamyöhään pubiin, kun hänen naisystävänsä oli lähtenyt käymään ystävänsä luona. Mutta jonkinmoinen väenpaljous oli kokoontunut kylän keskustaan, kädessään soihtuja ja hankoja. Shaun tunsi jonkin olevan pielessä ja silloin hän kuuli kirkkaan naisen äänen.
Hän ei voinut uskoa korviaan ja juoksi ihmisjoukon läpi, vain nähdäkseen rakkautensa kiinni ketjuissa. Hänet oli sidottu suureen paaluun ja hänen vieressään seisoi mustapukuinen mies, puisen vaarnan kanssa. Väkijoukko huusi jatkuvasti: "Vampyyri! Vampyyri! Saatanan Palvelija!" Shaun ei voinut uskoa mitään mitä näki. Mutta hänen kehonsa toimi kaiken sen sijasta. Kun mustapukuinen mies kohotti vasaran lyödäkseen vaarnan naisen rintaan, raivokas irlantilainen syöksyi väkijoukon keskeltä ja tarrasi miestä niskasta. Shaun nosti sätkivän miehen päänsä päälle ja riuhtaisi miehen kahtia kuin toivomusluun. Väkijoukko tuijotti pelon mykistämänä Shaunia, miestä jota he ennen rakastivat. Irlantilainen kääntyi naistaan kohti ja riuhtaisi tämän ketjut irti. Hän katsoi naisen silmiin ja tämä katsoi takaisin, kuten rakastavainen katsoisi.
Nainen kuitenkin purskahti itkuun ja pakeni paikalta, jättäen hämmentyneen Shaunin seisomaan kahtia revityn miehen ruumiin viereen.
Shaun lähti kylästä vähinäänin. Kyläläiset eivät tahtoneet hänen kärsivän enempää, kuin hän oli jo kärsinyt tuona iltana.
Kukaan ei ansainnut sellaista. Ei edes miehen surmannut Irlantilainen.
Siitä lähtien, Shaun alkoi juoda enemmän kuin normaalisti. Hän alkoi maksaa juomistaan, työllä tai rahalla. Hän eli elämänsä hiljaisena ja tyhjänä, kuin mikään ei olisi hänelle enää tärkeää.
Vuonna 1542 Shaun oli jo maksanut kaikki velkansa takaisin. (Velkoja oli todellakin paljon.)
Hän ei ollut mitenkään erityisen hilpeä enää. Todella hiljainen ja mietteliäs.
Kun ihmiset alkoivat puhua Irlannissa uudesta maailmasta ja sen kultaisista kaupungeista, Shaun oli yksi niistä harvoista, jotka jäivät kotiinsa. Hän vain nujakoi baaritappeluissa ja kaduilla, mutta ei liittynyt sen suurempiin taisteluihin.
Sotia syttyi ja sammui, mutta Shaun vain eli pienessä kylässä Skotlannissa ja eli elämäänsä ilman mullistuksia.
Hänestä ei vain tuntunut enää sellaiselta, kuin ennen. Hän tuntui vanhentuvansa, vaikka hänen kehonsa ei siihen pystynytkään. Kaikki oli hänelle vain harmaata ja tyhjää, vailla merkitystä.
Kaikki vain kuolivat taas hänen ympäriltään, mutta Shaun ei. Hän joutui vaihtamaan hiustyyliään, asusteitaan ja asuinsijaansa vuosikymmenittäin, kunnes vihdoin päätyi Ranskaan. Hän muutti maaseudulle ja alkoi kasvattaa lampaita.
1889- luvulla, Shaunia tuli tapaamaan eräs hienosti pukeutunut mies, jonka iho oli samalla tavalla kalpea, kuin eräällä tutulla kasvolla Shaunin menneisyydestä. Mies asteli Shaunin taloon ja kumarsi syvään hänelle.
Hän ei kertonut nimeään, mutta sanoi että eräs nainen etsii häntä ja tahtoisi kovasti tavata hänet.
Shaun kieltäytyi ensin, mutta kun mies kertoi naisen pyytäneen Pikku-Sutta käymään, Irlantilaisen sanavalmius katosi.
Miehen selän takaa tuli nainen, jonka kasvot saivat Shaunin melkein itkemään.
Hän vain hihkaisi naisen nimen ja halasi häntä kovemmin, kuin koskaan ennen. Hän huusi kuin mikäkin susi rakastavansa häntä ja että oli ikävöinyt häntä kovasti. Nainen vastasi samankaltaisilla lauseilla ja he eivät päästäneet irti toisistaan, vaikka korea mies pyysi heitä rauhoittumaan.
Tämä mies oli naisen tuttava, joka oli kuullut pikkulintujen laulavan Irlantilaisesta miehestä, joka on vahvempi kuin yksikään mies Ranskan maassa. Vaihtoehtoja ei ollut monia.
Nainen selitti lähteneensä pois Shaunin luota, koska hän ei halunnut miehen tietävän olevansa vampyyri. Hän pelkäsi, että mies hylkäisi hänet. Mutta tämän sanottuaan, nainen melkein punastui (jos vamppyyrit pystyvät edes punastumaan), kun Shaun vannoi rakastavansa häntä juuri sellaisena, kuin hän on.
Naisen tuonut mies vannoi, että he olisivat turvassa Ranskassa, koska kukaan ei tiedostanut vampyyrien olevan olemassa.
Ainakaan kaupunkilaiset ja muut eivät huomanneet eroa. Mutta epäilyksen siemen oli jo itänyt jonkun nuoren miehen sydämessä muutaman kymmenen vuoden jälkeen. Hän meni kertomaan kirkolle epäilystään ja kirkko lähetti omat "esimiehensä" hankkiutumaan eroon tästä mahdollisesta vampyyrista.
Onnekseen, nainen sai kuulla tästä eräältä pikkulinnulta ja hänen oli paettava heti, ettei saattaisi myös miestään pulaan. Joten eräänä yönä, kun Shaun oli nukahtanut, nainen antoi miehelleen viimeisen suudelman ja kirjoitti viestin hyvästiksi.
"Rakkaudella, Pikku-Sudelleni." Viesti päättyi.
Kun Shaun heräsi aamulla, nainen oli taas kerran kadonnut. Shaun tuijotti viestiä hetken ja käveli sitten ulos vähin äänin.
Hän paimensi lampaansa niitylle ja vaipui suuren puun runkoa vasten istumaan. Hän vuodatti kyyneleen. Sitten toisen. Mutta ei sen enempää. Syvällä sisällään, hän tiesi ettei nainen olisi pysynyt hänen kanssaan ikuisesti. Olihan hänen sisällään sentään susi. Sudet ovat erakkoja. Niinkuin Shaunin oli tarkoituskin olla.
Shaun eli pitkän aikaa maaseudulla, kunnes 2000- luvulla hän muutti Pariisiin asumaan. Hän alkoi sittemmin saada taas kiinni vanhan irlantilaisen hilpeytensä, kun kaupunkielämä alkoi kiinnostaa häntä. Hän nautti elämästään pitkästä aikaa. Hän pääsi töihin erääseen baariin ja on siellä päivät pitkät, kunnes lähtee illalla takaisin kotiinsa, kaupungin laidalle.
2012- luvulla, kun suuri mediakohu taruolentojen ilmaantumisesta maailmaan todellisesti, Shaun ei tuntenut erityistä mielenkiintoa. Hän oli jo tavannut vampyyrin aikaisemmin. Miksipä siis havahtua tästä?
Voimat: Shaun omaa klaaninsa suojelushengeltä saadut yli-inhimilliset fyysiset voimat. Hänen voimansa vetävät vertoja jopa vanhoille vamppyyreille, mutta hän ei silti ole heitä voimakkaampi. Kun susi tuntee itsensä uhatuksi, eli Shaun on häviöllä, hänen voimansa kasvavat niin suuriksi, että hän satuttaa itseään omilla voimillaan.
Shaun pystyy juoksemaan useita kymmeniä kilometrejä ilman että edes hengästyy.
Shaunin aistit olivat myös uskomattoman terävät ja tarkat. Hän kuuli kuinka naapurin kissa tepusteli hiljaa heidän ladossaan, haistoi puolen kilometrin päästä mitä äiti oli tehnyt ruuaksi ja erotti pellolla liikkuvat sudet, ennenkuin hevonen ehti haistaa ne.
Shaunin keho ei vanhene ja pystyy paranemaan lähes minkälaisesta vammasta. Hänen haavansa paranevat todella nopeasti ja murtuneet luut kasautuvat uudestaan.
Shaunin pitkäikäisyys johtuu miehen sisällä asuvasta suojelushengestä. Henkiolennot ovat ikuisia ja elävät omassa henkimaailmassaan loputtomiin. Nämä henget voivat vaeltaa ulos henkimaailmasta, mutta tehdessään niin, ne eivät voi enää palata takaisin. Silloin, nämä henget voivat joko valita itselleen esineen tai olennon, johon sitoutua.
Sitoutuessaan olentoon, henget luovat "kuorolleen" kyvyn uusiutua, jotta ne eivät kuluisi pois.
Henki voi poistua ruumiista vain, kun joku satuttaa itse henkeä kuoren sisällä. Tämän voi suorittaa mustalla magialla tai voodoo-loitsuilla.
Heikkoudet: Shaunin ainoa heikkous on tuli. Hänen kehonsa paranemiskyky hidastuu voimakkaasti, jolloin hän on yhtä kuolevainen kuin kuka tahansa ihminen. Toinen hänen heikkouksistaan ovat velhot tai kirotut paikat/esineet/olennot. Näiden läheisyydessä ollessaan, Shaun tuntee itsensä hyvin epävarmaksi ja turvattomaksi.
Muuta: - Shaun juo alkoholia päivittäin, mutta jos sitä ei ole saatavilla, hän tyytyy VAHVAAN kahviin.
- Shaun nauttii kahakoista ja tykkää heittää uhkauksia ja herjoja taisteluiden aikana. Hän on harvemmin hiljaa.
- Shaunia ei saa suuttumaan helposti, mutta jos joku menee mainitsemaan hänen iästään jotain, nyrkit puhuvat puolestaan.
