Alexis Rocault

Nimi:
Alexis Rocault
Ikä:
34
Sukupuoli:
Mies
Kansallisuus:
Ranskalainen
Ammatti/Koulutus:
Oppivelvollisuutensa läpi kunnialla suorittanut entinen palomies, nykyinen työtön harhailija.
Asunto:
Alexis asuu Chênevaliessa, hämäräkujilla sijaitsevassa ahtaassa mutta melko siistissä yksiössä.
Perhe ja ystävät:
Jeannette Rocault – Alexiksen isosisko, hänen ainoa sukulaisensa, joka tietää Alexiksen olevan yhä elossa
Abraham & Marianne Rocault – Alexiksen vanhemmat, joihin hän ei ole uskaltanut ottaa yhteyttä pitkiin aikoihin
Marie Rocault – vaimo
Nichole Rocault – 3-vuotias tytär
Voimat:
Alexis on treenannut runsaasti, mutta hänen fyysiset voimansa yllättävät miehen itsensäkin aina välillä. Viimeisen vuoden aikana hän on joutunut ihmettelemään omaa kehoaan useampaankin kertaan, kun on kyennyt asioihin, joihin ei olisi uskonut – ja toipunut vammoistaan omituisen nopeasti. Hänellä on myös voimakas läsnäolo, kutsuupa sitä karismaksi tai auraksi, joka saa heikkomielisimmät säikkymään häntä. Alexis ei hallitse yhtäkään näistä ominaisuuksia ja pelkää niitä itsekin.

Luonne:
Alexis ei todellakaan ole mikään viilipytty, vaan ehkäpä yksi maailman lyhytpinnaisimmista, herkästi loukkaantuvimmista ja arimman kunniantunnon omistavista ihmisistä. Hän on erittäin räjähdysherkkä, ja pahana päivänä yksikin poikkinainen sana riittää lähettämään hänet keskelle raivokohtausta. On vähättelyä sanoa, että Alexiksella on vihanhallintaongelmia, eikä hän todellakaan ole ylpeä siitä, kuinka herkästi antaa nyrkkiensä puhua sivistyneen keskustelun sijaan. Äärimmäisten raivonpurkauksien lisäksi Alexiksen temperamentti ilmenee myös yleisenä kiivautena, kärkkäytenä ja kärsimättömyytenä: hänelle on hyvin tavanomaista möläyttää tai sähähtää jotain pikaistuksissaan ja katua sitten jälkikäteen sanomisiaan ärsyyntymisen kuohahduksen laannuttua.

Alexiksen ylpeässä kiivaudessa on kuitenkin hyvätkin puolensa: hän on todella uppiniskainen eikä suostu luovuttamaan, ei edes vaikka satuttaisi inttämisellään itseään. Tämä piirre näkyy parhaimmillaan pelottomuutena, suorastaan urheutena, sillä Alexis ei vihaa mitään muuta enemmän kuin luovuttamista, kompromissien tekoa ja pakoon pötkimistä. Erityisesti hänen itsensä harmiksi tämä periksiantamattomuus ei yleensä kohdistu mihinkään kovin kehittävään, hyödylliseen tai ihailtavaan, vaan enemmänkin vahingollisiin typeryyksiin.

Mitä Alexiksen käytökseen tulee, hän on kuullut olleensa aina melko tuppisuinen ja kohteliaisuuksienvaihtoa karsastava kaveri, mutta nykyjään hän on suorastaan tyly, eikä avaa sanaista arkkuaan, ellei koe puhekumppaniaan sen arvoiseksi. Toisaalta varsinkin muutaman kaljan jälkeen hänestä tulee rennompi, kovaäänisempi ja mies alkaa helposti herjata ja haastaa riitaa. Hän on hyvin ajattelematon ja saattaa tungeksia muiden asioihin liiaksikin, ja loukkaantuu sitten, jos hänen liian pitkälle meneviä juttujaan toppuutellaan. Alexis ei ole mikään maailman hauskin kaveri, mutta omistaa roisin huumorintajun sekä arvostaa tilannekomiikkaa – mikään ei saa häntä nauramaan kovemmin, kun takalistolleen tömähtävä kaveri, jonka alta hän on vetäissyt tuolin kesken istahtamisen.

Huolimatta impulsiivisuudestaan Alexis kykenee arvioimaan riskejä, eikä useimmiten jaksa nähdä sitä vaivaa, että tekisi jotain kannattamatonta. Hän on raadollinen pragmatisti, ei välitä tuon taivaallistakaan uskon- tai hengenasioista eikä voisi vähempää välittää ideaalien perään haihattelusta. Miehelläkin on tosin tietyt rajat, joita hän ei halua ylittää: vaikka rikollisuudet eivät häntä hetkauta, ei hän silti ole mikään täysi hirviö, eikä esimerkiksi koskaan kajoaisi lapsiin. Alexis ei myöskään huolehdi maailman pahuudesta vaan elää hetkessä. Hänen tunteensa ovat voimakkaita, suorastaan myrskyäviä, ja mies liikuttuu helposti, vaikka toista väittääkin. Hän ei vain osaa ilmaista tunteitaan kovinkaan osuvasti, eikä jaksa pohtia ja velloa niissä tarpeeksi, jotta kykenisi selvittämään edes itselleen, mitä tarkalleen tuntee.

Ulkonäkö:
Alexis on 182-senttiä pitkä, raamikas mies, jolla on moitteeton ryhti ja vakaa askellus. Hänestä näkee jo yhdellä silmäyksellä, että mies on käyttänyt aikaa treenaamiseen, ja hänen ruumiinmallinsa onkin juuri sellainen kiinteä ja turhamaisen lihaksikas, jota paljon aikaa salilla käyttävältä mieheltä voi olettaa. Erityisesti hän on käyttänyt aikaa sixpackvatsaansa, eikä ole lopettanut vartalonsa hiomista palomiehen hommista potkujen saamisen jälkeenkään. Jo Alexiksen kävelytavastakin huokuu aimo annos itserakasta itsevarmuutta ja syvä tietoisuus oman kehon moitteettomuudesta, mikä voi saada hänet vaikuttamaan suorastaan vastenmieliseltä tai täysin vastustamattomalta katsojasta riippuen.

Vartaloon verrattuna Alexiksen kasvot ovat huomattavasti vähemmän adonismaisen miehekkäät. Ne ovat melko kaidat ja pitkäleukaisen soikionmalliset, eikä hänen komea, terävälinjainen konkkanokkansa herätä aivan kaikissa ihastuneita huokauksia. Tosin hänen suunsa on pieni ja sievä, silmänsä kirkkaat, avoimet ja haalean keväänvihreät, ja ihonsa melko hyvässä kunnossa, joten persoonallinen tuulenhalkoja menettelee. Hänen kasvoilleen on myös räjähtänyt valtava määrä pisamia, jotka yhdessä lyhyen, luonnonkiharan ja vaaleanruskean tukan kanssa saavat hänet näyttämään melko vallattomalta.

Alexis on pohjimmiltaan rock-kansaa, ja hän pukeutuu sen mukaisesti oikeastaan ainoastaan mustaan tai denimiin. Valkoista väriä hän suorastaan karsastaa vaatteissaan, mutta sen sijaan hän on mieltynyt suuresti erilaisiin rannekkeisiin, kelloihin ja riipuksiin. Hänellä on otsassaan oikean kulmakarvan yläpuolella hiusrajan sisään luikertava isohko, vielä haalistumaton arpi.

Menneisyys:
Alexis heräsi reilu vuosi sairaalassa sitten kuusi tikkiä päässään muistamatta edes omaa nimeään. Hän ei tuntenut ketään, ei muistanut mitään itsestään ja joutui selvittämään viimeaikaiset tietonsa uudestaan. Vähitellen mies sai koottua kokoon tuntemuksia noin puolen vuoden ajalta, tunteita vihasta ja halusta saada jotakin haltuunsa, pätkiä välikohtauksista, jotka olivat johtaneet hänet pois perheensä ja työnsä parista, mutta ei aavistustakaan siitä, mistä se kaikki johtui tai mitä sitä ennen oli tapahtunut.

Jeannette haki Alexiksen hoiviinsa sairaalasta, mutta mies ei kyennyt tuntemaan sitä naista siskokseen, eikä yksikään tarina yhteisestä lapsuudesta, maalla asumisesta ja kaupunkiin muuttamisesta, vanhempien avioerosta ja uusista häistä, kahdesta koirasta tai jaetuista unelmista ja salaisuuksista herättänyt minkäänlaista tuttuuden tunnetta. Vierauden ahdistamana Alexis kielsi siskoaan kertomasta heidän kohtaamisestaan vanhemmilleen, ja hän muutti toiselle puolelle kaupunkia sekä vaihtoi puhelinnumeronsa.

Alexis on yhä pitänyt hieman yhteyttä siskoonsa sähköpostitse, mutta ei ole ilmoittanut mitään vaimolleen, ei halua ajatella tytärtään, ei kykene löytämään itsestään tahtoa etsiä töitä eikä kyennyt ymmärtämään, mitä oli voinut tapahtua. Syksy vaihtui talveksi, talvi kevääksi, ja pikkuhiljaa Alexis huomasi olevansa itse itselleen vieras tavoilla, jotka pelottivat häntä. Hän vietti epäsäännöllisen pitkiä aikoja lähtemättä kotoaan ja havahtui aina välillä ollessaan tekemässä jotain outoa, kulkemassa tuntemattomiin paikkoihin, ilman mitään aavistusta minkä takia.

Kesällä mies huomasi varojensa alkavan loppua, ja tarpeeksi rajun kännäysrupeaman ja ongelmavyyhdin jälkeen hän hampaitaan kiristellen ryhtyi etsimään töitä, mutta heikoin tuloksin. Unenkaltainen, sumuinen olemassaolo, johon hän oli vaipuneena lähes koko muistinmenetyksensä jälkeiseksi vuodeksi, alkoi paljastua miehelle itselleen vasta pikkuhiljaa, kun hän alkoi hitaasti päästä siitä eroon. Hänen luontainen reaktionsa oli aloittaa hullun lailla treenaaminen vuoden laiskottelun poispyyhkimiseksi, ja pää hetki hetkeltä selvempänä omasta tilastaan mies alkoi tutkailla jonkin taiallisen mahdollista osallisuutta ärsyttävään vastoinkäymiseensä.

Muuta:
- Alexis on saanut kuulla pitäneensä perinteisistä rokin ja hevin nimistä, mutta ei ole jaksanut kuunnella musiikkia sitten muistinmenetyksensä
- Miehen ruokahalu on omituisen suuri jopa niin paljon liikkuvalle jässikälle
- Hän ei voi sietää uskonnollista väkeä silmissään
- Alexis ei haluaisi olla rasisti, mutta tuntee silti syvän inhoreaktion taikaväkeä nähdessään



Alexis ennen muistinmenetystä:

Juonipaljastus: