Henrietta huomasi verhojen välistä kajastavan valon ja tiesi voittavansa tämän kisan. Hän oli jo väsynyt, eikä olisi muutenkaan jaksanut muuta kuin uhkailla, mutta se onneksi riitti. Vampyyri luimisteli hänen edessään, syöksähti pian huoneeseensa ja Henna kuuli kuinka se vajosi oveaan vasten huoneen sisällä. Hän huokaisi syvään ja lähti kulkemaan ulos asunnosta. Sulkien ulko-oven perässään tämä meni porraskäytävään ja sieltä ulos koko talosta.
"Kummallinen parivaljakko." tämä mutisi ääneen. Syvällä mielensä sopukoissa hän oli edelleen huolestunut Marsista ja tuon kohtalosta isänsä seurassa, mutta sulki nuo ajatukset sinne. Hän ei voisi tehdä asialle juuri mitään. Marssin oli pidettävä nyt huoli itsestään, vailla minkäänlaisia apuvoimia.
Henrietta oikoi siipiään katsellen ympärilleen, ettei ollut lähellä ylimääräisiä katseita ja alkoi räpytellä siipiään sitten. Keho nousi ilmaan ja hän lähti lepattamaan kohti taloaan, kohti sitä pehmoista petiä, missä saisi viimein levätä -- pitkään ja hartaasti kaiken väsymyksensä pois. Ja lepoa hän todella kaipasikin.
//Kiitoksia pelistä. Sain paljon syvyyttä Henriettaan pelin aikana. //