Hahmojen pikkujoulut 2011

//Hahmojen pikkujouluissa pelataan rennosti, lyhkäisesti ja huumorilla! Tapahtumapaikkana on vuokrattu juhlatila, johon kuuluu pari salia, keittiö, vessoja ja muuta, ajankohta on myöhäinen ja tunnelma kostean pikkujouluisa. Pelissä oletetaan foorumin kaikkien hahmojen olevan osallisina, mutta pelin tapahtumia, tutustumisia tai muuta ei oteta huomioon chenen kaanonissa, vaan täällä voi rauhassa kokeilla sellaistenkin hahmojen yhteenpeluuta, jotka eivät juonikuvioittensa takia saisi vielä törmäillä toisiinsa. Kyseessä on siis enemmänkin offauksen kaltaista leikkimistä kuin varsinaista pelaamista, mutta pitäähän sitä nyt hahmoille sallia omat pikkujoulunsa <3 Rohkeasti vain kaikki mukaan, vaikka sitten vain yhdellä hahmolla vain parin viestin ajaksi.

Vastausjärjestys ja pelityyli on täysin vapaa! Hyvää joulunodotusta ja pitäkää hauskaa!//

Geralt
"Ho ho ho ja perkeleen hyvää joulua saatana!" Geralt murisi ohikulkijoille ja kokeili jopa glögittä juotujen terästeiden villitsemänä kampittaa pari luikumman näköistä tyyppiä.
"Pukin syliin saa tulla! Ei pukki kovaa nipistä", ukko virnuili ohi kipittävälle kaunottarelle ja rapsutteli kutisevaa sänkileukaansa ujuttaen sormensa hiostavan, muhkean valkoparran alle. Että hänen olikin pitänyt suostua vetämään punanuttu ja tyyny mahankorvikkeeksi ylleen! Sentään Geralt oli saanut kuulla tästä nakista tarpeeksi aikaisin tajutakseen vetää kunnon pohjat jo ennen kuin juhlat olivat edes alkaneet - ei hän olisi sietänyt olla siellä turhan panttina istumassa mitenkään muuten.
"Ohohooo, saadaankos me joku enkelkuoro? Vai mitä öttiäisiä olette? Perkele kun pitää olla monimutkaista, ei enää tiedä puhuuko ihmiselle vai peikolle vai itse pirulle!" hän kähisi itsekseen ja potkaisi jaloksissaan olevaa punoskoria vähän paremmin suojaan ohikulkevien tallomiselta. Siinä korissa oli tähän asti kerätty lahjasaldo, joka jaettaisiin sitten lahjan tuoneiden kesken myöhemmin illasta. Miten hän siitä selviäisi... siitä Geraltilla ei ollut mitään hajua.

//Jos haluatte minulta jotain tiettyjä hahmoja sekoilemaan, ilmoitelkaa! Vyörytän niitä mukaan ja otan pois menoista tässä miten nyt tuntuu~//

/ Minä sitten uskaltaudun tänne... pitää purkaa ylimääräinen energia johonkin...//

Ghislain pyöritteli koskematonta juomaa lasissaan. Hän seisoskeli vielä varsin hyväkuntoisen joulukuusen vieressä ja katseli juhlijoiden menoa. Muutamat pikkujoulut hän oli jo tänä syksynä ehtinyt viettää, tosin ihan baarimikon toimessa ja selvin päin. Olihan vampyyribaari mitä loogisin paikka firman pikkujoulujen järjestämiseen. Mitähän niidenkin ihmisten päässä liikkui? Tietysti, olihan pikkujoulujen perinteiden noudattaminen harmaavarpusillekin helpompaa vampyyrien keskellä, nämä kun saattoivat huolia kehnommankin näköisen petiseurakseen, jos vaan veriarvot olivat kohdillaan.

Joku käänsi musiikkia isommalle niin että jokainen kuulovammainenkin kuulisi jouluisten rallatusten sanat. Ghis huokaisi, hän olisi korviaan myöten täynnä joulutunnelmaa jo ennen aattoa. Ilmeisesti jo kotona juhlatunnelman nostattamisen aloittanut pariskunta valtasi Ghisin yksinäisen nurkkauksen. Nolostuneena mies pakeni ennen kuin saisi joulupallosateen päähänsä, sen verran vaarallisesti puu heilahti pariskunnan neitosen tarratessa kuusenoksaan.

Ghislain löysi tiensä toisenlaisen esityksen äärelle. Eräällä punanutulla näytti olevan lähes yhtä hauskaa kuin hänellä.
"Siinä vaiheessa, kun ovat saaneet kuoron kasaan niin kukaan ei ole enää niin selvä, että erottaisi enkeliä vampyyristä."
Ruskeatukka naurahti tälle joulunsymbolille ja pudotti oman pakettinsa tämän vartioimaan koriin.

Geralt tönäisi lahjakoria jalallaan hieman enemmän esille ruskeatukkaisen kaverin tullessa tuomaan omaa korttansa kekoon, ja tönäisi sen heti lahjan laskeuduttua tukevasti muiden joukkoon takaisin omien koipiensa suojaan. Pitkäkyntisiä, niitä oli aivan liikaa tässä maassa!
"Hah, erottaa ne: ne jotka käristyvät ovat vampyyreita, ne, joilla näyttäisi ilmeen perusteella olevan paskaa ylähuulella, ovat enkeleitä." Geralt rähähti miekkoselle takaisin ja hieroskeli muhkeaa pukinpartaansa.
"Hohohoo, taidat olla sieltä vampyyrijuottolasta peräisin? Tuletkos istumaan pukin polvelle, tuolta on tulossa jotain mukulan näköisiä, enkä halua ketään rääkymään tähän", Geralt äyskäisi sitten ja läimäytteli jämäköitä polviaan, jotka eivät näyttäneet edes punanutun alla kovin pehmeiltä.

//:'D Pelataan sitten vaikka vähän kaksin täällä, kunnes muut uskaltavat myös mukaan. Kevyeksi energianpuruksi tätä ajattelinkin o7//

//Hui kun täällä on porukkaa... //

Ghislain pyöräytti silmiään enkeli-vampyyri-kommentille ja naurahti vaisusti. Punanutun jutut olisivat olleet huvittavimpia jos eivät olisi osuneet niin lähelle. Ghis kohotti kulmiaan epäilevänä, kun mies veikkasi oikein hänen työpaikkansa.
"Hyvä palkka ja työvuorot, joten mikäs siinä."
Mies mutisi ympäripyöreästi. Hän ei jaksaisi alkaa kuunnella kommentteja ammatin valinnastaan.

Omituinen ehdotus sai Ghislainín nauramaan.
"Taidan olla jo liian vanha uskomaan joulupukkiin..."
Mies totesi päätään puistellen, mutta istahti kuitenkin toisen miehen polvelle ja siemaisi lasistaan.
"Hävisitkö pokerissa, vai kuinka päädyit tähän hommaan? Melkoisen epäkiitollinen rooli."
Ruskeatukka tiedusteli ja katseli salissa vellovaa massaa. Häneen hilpeä joulutunnelma ei tuntunut tarttuvan, eikä hän liioin tuntenut mitään nostalgista tunnetta istuskellessaan siinä juopuneen joulupukin polvella.
"Ja tähän kaikeen vaihdoin rentouttavaan elokuvailtaan kotisohvalla."
Ghis huokaisi väsyneesti.
"Taidan tarvita toisenkin lasillisen jos aion jaksaa lahjojen jakoon asti. Tuonko sinulle jotain?"
Ghis arveli että valkoparta tuskin tarvitsisi enää yhtään lasillista, mutta nyt ruskeatukka ei ollut töissä, joten hänen ei tarvinnut välittää siitä.

//Mikäs tässä vaikka kaksin säätäessä. Ei näköjään voi joka tempauksessa onnistua x'D No ensi joulukuussa perkele otetaan uusiksi ja tulee komeampi sekoiluryväskä, perkele.//

Geralt rapsutteli partaansa ja huojui hitaasti penkillään pienen hetkisen ajan pohdiskellen toisen miekkosen sanoja ja niiden asennetta, mutta päätyi vain murahtamaan kevyesti.
”Tjaa, minulla on paska palkka ja paskat vuorot ja vielä paskempi tuuri tapaturmien suhteen, joten eipä minulla mitään”, hän pohti ääneen ja pärskäytti huuliaan.
”Mutta persettä polvelle nyt vain, ole rohkea!”
Ehkäpä juurikin siksi, koska Geralt sanoi rohkaisevan kehotuksensa hieman jälkijunassa kaveri päätyi kuin päätyikin istahtamaan hänen polvelleen, ja Geralt saattoi mulkoilla ohikipittäviä omituisen pikkuisia tyyppejä pahalla silmällä.
”Olisi ollutkin pokerissa. Katsottiin vain, että arvon virkavallan tulisi tarjota kortensa kekoon ja pukki naureskelemaan, ja eihän niillä saamareilla ole tietystikään kunnioitusta ikää kohtaan”, hän murahti silmiään pyöräyttäen.
”Mitä! Tuo toki pukillekin jotain. Tässä kurkku kuivuu, kun pitää naureskella ja toivotella hyviä jouluja”, Geralt naurahti tarjoukselle ja otti vastaan taas yhden pikkujouluilijan lahjan koppaansa.