Taikuuden koulukuntia

Maailmassa on mitä laajin kirjo erilaisia tapoja, järjestelmiä ja koulukuntia, mitä taikuuden käyttöön tulee. On olemassa niin tietyille taikakansoille luontaista taikuutta, erityisen syntyperäisen lahjan avulla ammennettavaa taikuutta, ahkeralla opiskelulla ja ankaralla meditoinnilla saavutettavaa taikuutta, puhtaasti ulkomaailmasta ammennettavaa taikuutta... puhumattakaan siitä, kuinka monilla eri tavoilla taikavoimat pystyy hankkimaan itselleen pienellä huijauksella ja oikomisella.

Mikäli hahmosi omistaa jonkin taikavoiman, jota ei ole kuvailtu hänen lajikuvauksessaan, siitä ei tarvitse kirjoittaa varsinaista kuvausta: pelkkä hahmotiedoissa asian selvittäminen riittää. Erikoisemmissa tapauksissa tai taikuustyypeistä, joiden harjoittajat ovat järjestäytyneet edes jotenkin, voi kuitenkin kirjoittaa vapaaehtoisen kuvauksen tähän aiheeseen. Tällaista kuvausta ei tarvitse lähettää erikseen ylläpitäjälle, vaan sen voi julkistaa suoraan tässä aiheessa sillä oletuksella, että ylläpidolla on vapaat kädet korjata kuvauksia, mikäli niissä ilmenee ristiriitoja pelimaailman kanssa.

Jos ja kun jostakin taikuuden tyypistä, alalajista, koulukunnasta, järjestelmästä tai muusta kirjoittaa kuvauksen, siitä tulisi ilmetä vähintäänkin miten tällainen taikuus toimii, mitä rajoituksia sillä on, ketkä voivat oppia sitä ja miten sitä voi oppia käyttämään. Lisäksi vastaamisen arvoisia kysymyksiä on esimerkiksi: kuinka tiivis yhteisö tämän taikuuden käyttäjillä on? Onko heillä jotain sääntöjä? Mitä sääntöjen rikkojille tapahtuu? Mitä muu maailma ajattelee tämän taikuuden käyttäjistä? Mitä he ajattelevat toisistaan? Pidetäänkö itse taikuuslajia hyvänä, pahana, hyödyttömänä, hyödyllisenä, neutraalina, outona, vaarallisena, harmittomana, ihmeellisenä? Pisimmälle asiaa pähkäilemään haluavat voivat myös kirjoittaa taikuuden mahdollisesta alkuperästä tai syvimmästä olemuksesta puhuvia pohdintoja, mutta ne eivät saa sulkea ulos muiden taikuuslajien olemassaolon mahdollisuutta.

Nimi:
Sigilismi

Historia:
Sigilismillä ei ole yhtä ainoaa luojaa, vaan se on johdettu historiallisista sigileitä eli sinettejä ja transsia hyödyntävistä taika-aloista. Nimeä sigilismi käytettiin ensimmäistä kertaa 1900-luvun alussa brittiläisessä velhoyhteisössä, ja nimi vakiintui pikkuhiljaa tämän nimenomaisen taikuuden nimeksi. Sigilismi pysyi piilossa suurelta yleisöltä erilaisten huuhaamystiikkaliikkeiden ansiosta; vaikka sigilismiä opettavia teoksia julkaistiin 1900-luvun lopulla kymmenkunta, ei niitä otettu sen vakavammin kuin mitään muutakaan mystiikkaliikettä. Sigilismin suosio nousi huippuunsa 2000-luvun ensivuosina, kun se löysi internetin syvyyksistä itselleen kolon, jossa levittää metodejaan ja antaa sigilismiä harrastavien vaihtaa tietojaan.

Periaate:
Sigilismissä taiotaan piirrettyjen “sinettien”, sigilien, useasti toistetun piirtämisen avulla. Itse sigilit eivät ole maagisia, vaan niitä käytetään gnosiksen, mystisen tiedostamisen tilan, saavuttamiseen, jossa taikominen luonnostaan ei-taikavoimaisillekin on mahdollista. Sigileitä käytetään kuitenkin myös gnosiksessa saavutetun magian ohjastamiseen haluttuihin tuloksiin, sillä äärimmäisen harvat kykenevät hallitsemaan prosessia täysin tiedostetusti ja pelkästään oman mielensä voimalla. Toisin sanoen kyseessä on ikään kuin hallittuun transsiin vajoaminen, jossa tiettyyn ajatukseen keskitetty tietoisuus ohjastaa taikavoiman toteuttamaan tämän ajatuksen – tai ainakin näin sigilismin käyttäjät kokevat prosessin tapahtuvan.

Sigilit on perinteisesti tehty muuttamalla halutun lopputuloksen kiteytetty sanallinen ilmaisu numeroiksi, jotka sijoitetaan nk. magianeliöön, johon piirretyistä viivoista muodostuva abstrakti kuvio toimii sigilinä. Tällaisen sigilin täytyy olla taikuuden käyttäjän itsensä tekemä, sillä tietyn kuvion toistamisen luoman tietoisuuden muuttumisen lisäksi täytyy sigilin merkitä käyttäjälleen jotakin, jotta se kykenee täyttämään tarkoituksensa loitsun ohjaamisessa. Sigilit, joissa käytetään symbolisia kuvia sijoitettuna erilaisiin kehiin, ovat nykyään enemmän käytössä, koska tämäntyyppistä huolellisesti suunniteltua sigiliä voi melkein kuka tahansa käyttää saman lopputuloksen saavuttamiseksi ainakin, mikäli hän on selvittänyt kyseisen sigilin merkitystasoja etukäteen. Näitä sigileitä on kuitenkin vaikeampi suunnitella, koska niiden täytyy olla mahdollisimman kulttuurisesti yleistajuisia, joten käytännössä niitä on olemassa rajattu määrä.

Käyttö:
Sigilismiä voi käyttää todella laaja-alaisesti lähes minkä tahansa laisten yliluonnollisten vaikutuksien luomiseen aina materian toiseksi muuttamisesta vielä villimpiin luonnonlakien rikkomisiin. Sigilien piirtämisen työläyden ja yksittäisluontoisuuden takia sitä ei kuitenkaan yksinkertaisesti kannata käyttää hyvin pienimuotoiseen taikuuteen, kuten vaikkapa esineiden levitointiin paikasta toiseen. Sitä on myös äärimmäisen vaikea käyttää lennossa, joten vaaratilanteissa, taisteluissa ja muissa yllättävissä tilanteissa sigilismi ei ole toimiva vaihtoehto.

Esimerkkejä sigilismin käytöstä ovat tilan ulottuvuustaskuun piilottaminen, ruumiin animointi ja transmutaatio. Sigilismiä voi myös käyttää apuna muissa taikuuden muodoissa, erityisesti henkien kutsunnan ja shamanismin kaltaisissa taikuuksissa.

Sigilismi on suhteellisen turvallinen tapa taikoa, sillä epäonnistunut yritys merkitsee useimmiten vain sitä, ettei mitään tapahdu. Yleisimmin sigilismissä kuitenkin epäonnistutaan kesken prosessin gnosiksesta arkitietoisuuteen havahtumalla ulkoisen häiriötekijän takia, jolloin prosessi täytyy aloittaa alusta. Sigilin väärin piirtäminen ei vaikuta taikomiseen mitenkään, vaan sen sijaan sigilin merkityksen väärin ymmärtäminen tai ei-toivotun ajatuksen tai halun kokeminen kesken taikuuden käytön saattavat vaikuttaa lopputulokseen yllättävästi, ellei jopa tuhoisasti.

Opiskelu:
Kaikki eivät voi oppia sigilismiä, mutta kyseessä ei ole keskittymiskyvyn ja abstraktien asioiden hahmottamiskykyä kummempia tekijöitä. Transsiin vaipumisen helppous helpottaa myös sigilismin oppimista. Useimmat taikakyvylliset tai muuta taikuutta harjoittavat yksilöt kykenevät oppimaan myös sigilismiä.

Sigilismin opiskelu painottuu mielikuvaharjoituksiin ja sigilien opettelemiseen. Mielikuvaharjoituksilla iskostetaan alitajuntaan sigiltaikuuden toimintaa ja hallintaa helpottavia rakenteita, ja useimmat sigilismin harjoittajat kehittävät lopulta omat, itselleen sopivimmat versiot näistä harjoituksista. Mielikuvaharjoituksia täytyy jatkaa säännöllisesti niin kauan, kun kyky käyttää sigilismiä tarkasti ja tehokkaasti halutaan pitää yllä. Sigileiden opiskelussa etevät voivat painaa mielikuvaharjoituksien ohella numeroiden ja taikaneliöiden pohjalta luotavien sigilien toimintaperiaatteen mieleensä ja opetella muodostamaan omia sigileitään, tai opiskella olemassaolevien symbolististen sigilien merkityksiä ja piirtämistä. Kummassakin tapauksessa tärkeää on oppia “lukemaan” sigilejä ja “puhumaan niiden kieltä”, jotta halutut merkitykset välittyvät sigilistä gnosiksessa sigilismin käyttäjälle.

Tyydyttävän tason saavuttamisen kesto vaihtelee suuresti opiskelijan antaumuksesta ja aiemmista kyvyistä riippuen. Alussa gnosiksen saavuttaminen vaatii huomattavasti enemmän ja sigilin piirtämistä täytyy toistaa kymmeniä, jopa satoja kertoja. Monet tehostavat sigilismiä käyttämällä erilaisia transsitilaa edistäviä keinoja huumeista musiikkiin, mutta tällöin sigilismi ei ole yhtä tarkkaa ja hallittua.

Yhteisö:
Sigilismillä on tarpeeksi vahva yhteisö, jotta sille on vakiintunut jokseenkin yleisesti taikojien parissa tunnistettava nimi. Sen opetus ei kuitenkaan ole järjestäytynyttä, vaan useimmat oppivat sigilismiä yllättävää kyllä kirjoista tai netin oppaista, jotka ovat piilotelleet pitkään huuhaamystiikan varjossa. Sigilismin opettajat ovat harvinaisia, ja useimmiten itseopiskelleet sigilistit ovat jossakin vaiheessa hakeneet vertaisohjausta ja lisätietoja muilta alaa opiskelemaan ryhtyneiltä sähköpostilistojen tai foorumeiden kautta.

Maine:
Sigilismi ei ole juurikaan tunnettua taikojien ulkopuolella – yleensä siitä tietävät vain muihin taikojiin yhteyksissä olleet taikuutta käyttävät ihmiset, eikä esimerkiksi varsinaisilla taikakansoilla ole tästä taikuudesta välttämättä tietoa. Taiattomat ihmiset eivät usein tiedä, mitä sigilismi tarkalleen on, mutta tunnistavat sen joksikin taikuudeksi kaaostaikuuden, satanismin tai vastaavien uusien mystisismien kautta.

Taikojien parissa sigilismillä on melko neutraali maine. Se nähdään hieman epäilyttävänä, koska sillä voi tehdä monia moraalisesti arveluttavia tekoja, mutta sillä ei ole varsinaisesti “mustan magian” leimaa. Sitä pidetään usein turhan epäkäytännöllisenä ja jäykkänä näpertelynä, mutta myös hyödyllisenä niiden kannalta, jotka eivät syystä tai toisesta kykene oppimaan muuta taikuutta. Muut kuin velhot ja taikojat samastavat sigilismin herkästi populaarikulttuurin ja tarujen pahaan taikuuteen, jossa taikapiirejä piirtämällä kirottiin väkeä ja nostatettiin demoneja, mutta myös uuspakanuuden trendikkääseen ja ystävällisempään noituuteen.

Asema:
Sigilismi on mainittu useimmissa suuren paljastumisen jälkeen koostetuissa taikuuden koulukuntia luokittelevissa teoksissa. Sigilismillä suoritetut rikokset tuomitaan automaattisesti astetta vakavampina, kuten muullakin taikuudella tehdyt rikokset. Sigilismin käyttöä ei olla kuitenkaan rajoitettu tai kriminalisoitu, sillä se nousi tietouteen sen verran jälkijunassa, että taikuuden rikollistamishysteria oli jo ehtinyt laantua.

Nimi:
Skriptorismi

Historia:
Skriptorismi on sigilismistä kehittynyt taikuudenala , joka tosin joskus lasketaan vain sigilismin alalajiksi, mutta oikeastaan sen juuret lienevät osittain jo kauempana menneisyydessä. Skriptorismi kehittyi tarpeesta luoda kömpelöstä ja vaikeasti taistelussa hyödynnettävästä sigilismistä joustavampi ja monipuolisempi muoto. Sen kehittämiseen osallistui pieni akateemisen maagiyhteisön ydinjoukko 1900-luvun keskivaiheilla toisen maailmansodan jälkeen. Yritystä muokata uusi keino hallita ja hyödyntää taikuutta ei juuri otettu vakavasti edes sen omissa piireissä, sillä sen ajateltiin olevan vain hyödytöntä näpertelyä. Skeptikot epäilivät yrittäjien mahdollisuutta onnistua, sillä yhtenä suurimpana ajatuksena oli päästä eroon transsista ja piirretyistä sineteistä, jotka tekivät taikuudenkäytöstä hidasta ja kömpelöä, jolloin se ei soveltunut kovin hyvin apuneuvoksi esimerkiksi arkisen elämän tavallisiin pulmatilanteisiin.

Kuten suuret ideat ja keksinnöt yleensäkin, skriptorismi koki läpimurtonsa puolivahingossa, kun eräs kehittäjistä vanhoja keskiaikaisia tekstejä tutkiessaan havaitsi kykenevänsä kanavoimaan taikuutta erään tekstissä esiintyneen sanan kautta. Löytöä alettiin tutkia tarkemmin ja yllättävän nopealla tahdilla tehtiin uusia sanalöytöjä eri lähteistä. Varhaiset skriptoristit alkoivat myös historiantutkimuksen puitteissa ymmärtää, että jo jotkut esimerkiksi varhaisista antiikinajan auktoreista olivat piilottaneet teksteihinsä sanoja, joiden avulla on mahdollista hallita voimia, selkeästi siis osaten harjoittaa taikuutta sanojen kautta, mutta aikojen kuluessa lähes kaikki merkinnät kyseisestä varhaisesta taikuudesta ja sen harjoittamisesta ovat kadonneet. Joitakin lyijystä tehtyjä kiroustauluja on Rooman valtakunnan ajoilta säilynyt ja jotkut niistä pitävät sisällään verbumeita. Ensimmäiset verbumit on löydetty egyptiläisistä hieroglyfeistä, joista varhaisimmat ovat ajalta noin 3000 ekr.
Keskiajalle tultaessa verbumeita esiintyy monilla kristillisillä kirjoittajilla halki renessanssin, mutta 1700-luvulla niiden esiintyminen tyrehtyi täysin tuntemattomasta syystä. Pääasiassa kaikki maininnat aikaisemmasta verbumien käytöstä ovat kadonneet tai kenties hävitetty tarkoituksella.


Periaate:
Skriptorismissa taikuutta kanavoidaan sanojen kautta, hieman samalla tavalla kuin sigilismissä käytetään sigileitä voimien kanavoimiseen. Kun skriptorismin käyttäjä, skriptoristi, löytää usein pitkällisen tutkimisen jälkeen sanan, jonka hän olettaa olevan ’verbum’ (latinan ’sana’), hän syventyy itsensä ja maailman kanssa, meditoiden ja usein transsitilaan vaipuen, saavuttaakseen sanan alkuperäisen eli ensimmäisen kirjoittajan olemuksen, jota joskus kutsutaan myös henkijäljeksi. Sen saavuttaessaan hänelle aukeaa tieto verbumin oikeasta luonteesta ja käytöstä. On tärkeää, että skriptoristi toimii heti tiedonjälkeisessä tilassa, sillä hänen on kirjoitettava sana ylös ennen kuin sen merkitys haihtuu pois. Mikäli magianharjoittajaa häiritään tässä kriittisimmässä vaiheessa, saattaa olla, että hän on kykenemätön kirjoittamaan verbumin merkitystä ylös, jolloin sana (ja näin ollen myöskään loitsu) ei toimi.
Kuitenkin normaalisti, kun verbum on kirjoitettu ylös, sen sisältämä loitsu on löytäjänsä käytettävissä. Hän voi käyttää sanaa joko kirjoittamalla sen johonkin (usein ilmaan sormella, lattiaan liidulla tai kynällä paperille) tai, niin kuin suurin osa, hän voi lausua sanan ääneen ja aktivoida loitsun välittömästi.

Käyttö:
Transsitilaan vaipuminen vaatii rauhallista ympäristöä ja oikeanlaisia alkuvalmisteluja, jotka yleensä pitävät sisällään sytytettyjä kynttilöitä, ehkä oikeanlaista musiikkia tai muita aisteja auttavia virikkeitä, kuten suitsukkeita tai kynttilöitä. Suureksi avuksi on myös se, jos alkuperäisen verbumin kirjoittajan elinaika- ja paikka tiedetään, jolloin ympäristöstä on helpompi tehdä oikeanlainen.
Transsitilassa piilee kuitenkin omat vaaransa, sillä aina ei voi olla varma, onko alkuperäisen verbumin kirjoittaja ollut hyväntahtoinen. Skiptorismin harjoittajien keskuudessa onkin syntynyt musta lista teksteistä, joiden tiedetään sisältävän verbumeja, joiden luojat ovat oletettavasti pahantahtoisia ( jolloin verbumin opetteleminen saattaisi vahingoittaa sitä yrittävää) tai joiden sisältämät loitsut on koettu liian vaarallisiksi (sellaisia ovat esimerkiksi kohteen käytökseen vahvasti vaikuttavat loitsut kuten tahdon kontrollointi ja erittäin tuhovoimaiset loitsut, joiden käyttäjä saattaisi olla suureksi vaaraksi ympäristölleen).
Verbum on siis eräänlainen loitsuavain. Sanan merkityksellä ei välttämättä ole tekemistä itse loitsun kanssa, jonka se aktivoi, sillä verbumin luoja on halutessaan voinut sitoa loitsun minkälaiseen ja minkä kieliseen sanaan tahansa. Jos siis joskus kohtaat skriptoristin huutamassa omituisuuksia kielellä, jota et ymmärrä, niin luultavasti tästä on silloin kyse.
Loitsujen jatkuvalle käytölle suurimpana rajoituksena on käyttäjän fyysinen jaksaminen, sillä loitsujen käyttäminen verottaa pikkuhiljaa käyttäjänsä voimia. Liika taiankäyttö saattaa kostautua huonona olona, päänsärkynä ja väsymyksenä. Huhutaan, että äärimmilleen vietynä se saattaisi johtaa jopa kuolemaan kehon pettäessä.

Skriptoristin ei tarvitse loitsun kerran saatuaan meditoida ja hankkia sitä uudelleen, ellei se paperi/kirja/tms johon hän kirjoitti verbumin meditoituaan, ole tuhoutunut. Esimerkiksi, jos joku sattuisi epähuomioissaan polttamaan skriptoristin loitsukirjan, skriptoristi joutuisi hankkimaan jokaisensiihen kirjaan kirjoittamansa loitsun uudelleen ja kirjoittamaan ne taas ylös. Tästä syystä monet skriptoristit ovat hyvin tarkkoja papereistaan ja kirjoistaan, joihin he ovat tallettaneet verbuminsa.
Kovin monet tosin eivät kanna loitsukirjaa tai -papereita mukanaan, joten yleensä skriptoristin käytettävissä oleva loitsuvalikoima rajoittuu siihen, mitä hän kykenee muistamaan ilman kirjaansa. Kun verbumeja alkaa kertyä, ei parhainkaan muisti enää pysy perässä, joten useimmiten skriptoristit painavat mieleensä vain hyödyllisimmät ja heille käytännöllisimmät loitsut. Jos he tarvitsevat jotain muuta loitsua, se löytyy kyllä muistiinpanoista, mikäli he ovat sen oppineet jostakin ja kirjanneet ylös.
Verbumit on mahdollista (ja usein kaikista yleisintä) hankkia kopioiduista teksteistä (niiden ei siis tarvitse olla alkuperäisen kirjoittajan käsin kirjoittamia, vaan esimerkiksi tavallinen painettu kirjakin kelpaa, mikäli se vain pitää verbumin alkuperäisen kirjoitusasun sisällään). Tavalliset ihmiset ja skriptorismiin perehtymättömät ovat lähes poikkeuksetta tietämättömiä tekstissä piilevistä loitsusanoista, vaikkakin sanat saattavat aiheuttaa hentoa taikuudentunnetta niissä, jotka kykenevät magiaa aistimaan.
Skiptorismin harjoittajat suosivat yleensä puolustavia loitsuja, kuten suojakenttiä ja muureja. Myös kehon omaa paranemista nopeuttavat loitsut ja telepatia ovat suosiossa. Verbumien sisältämien loitsujen kirjo on laaja-alainen, mutta skriptoristien yhteisö rajoittaa niiden käyttöä ja saattaa olla hyvin hankalaa löytää mitään erityisen tuhovoimaista loitsua yleisesti sallittujen loitsujen listalta. Kielletyn loitsun hankkiminen on tehtävä salassa yhteisöltä, mikä taas saattaa aiheuttaa ongelmia ja johtaa yhteisönsisäisiin toimenpiteisiin sääntöjenrikkojan rankaisemiseksi.


Opiskelu ja yhteisö:
Parin viime vuosikymmenen aikana harvajäseninen joukko on saanut lisäystä hitaasti mutta tasaisesti. Suurin käyttäjäkeskittymä sijaitsee Briteissä Lontoon seudulla, maan ulkopuolella laji on pääasiassa yksittäisten jäsenten varassa. Skriptorismi on varsin tuntematon ala, joten opettajia saattaa halukkaan opiskelijan olla hankala löytää, ellei tiedä mistä naruista vetää, sillä skriptoristit pitävät hyvin matalaa profiilia. Vanhat antikvariaatit, museot, kirjakaupat ja erilaiset arkistot ovat paikkoja, joista kyseisen alan maagin saattaa hyvällä tuurilla paikantaa.
Joitakin kirjoja aihetta sivuten on kirjoitettu, mutta toistaiseksi ainoastaan englanniksi ja omakustanteena. Sigilistien ei ole hankala oppia skriptorismin saloja, sillä kyseiset kaksi alaa ovat sen verran lähellä toisiaan. Muutenkin skriptorismi on kohtuullisen helppo oppia, mutta niillä, joilla on luonnostaan valmiuksia taikuuteen, ovat siinä yleensä parempia. Yleensäkin skriptorismi vaatii perehtymistä kaikenlaisiin teksteihin, joten skriptorismin opiskelijan on jaksettava kahlata sivu toisensa jälkeen pölyisiä kirjoja löytäkseen viimeinkin sen yhden etsityn verbumin.
Skriptoristit pitävät varsin tiiviisti yhteyttä toisiinsa ja tuntuvat jollain lailla jopa varjelevan joukkoaan liian innokkailta taikafaneilta, ottaen silti siipiensä suojaan ne, jotka tuntevat oikeantyyppisiksi henkilöiksi opiskelemaan skriptorismia, jota joskus on sanottu myös taika-arkeologiaksi viitaten löyhästi skriptorismin hyödyntämiin historiallisiin teksteihin. Monet skriptoristit ovatsekä tutkijoita että keräilijöitä ja yleensä aina metsästämässä uutta verbumia jostakin vanhasta tekstistä.

Maine ja asema:
Yleinen mielipide skriptoristeista on neutraali, sikäli kun heistä tiedetään. Yhteisön sisällä sovitut säännöt yleensä pitävät ja yhteisö valvookin jäsentensä toimintaa varsin tarkkaan. Suuri mullistus ei juurikaan vaikuttanut skriptorismin harjoittajiin, sillä nuo olivat aina pysytelleet piilossa, joten yhteisö päätti tuolloin jatkaa samalla matalan profiilin linjalla.