Just coincidence?

//Ylva ja Rem tänne//

Alyssa oli juuri astunut sisään kahvintuoksuiseen kahvilaan ja seisoi nyt ulko-oven vieressä, silmäillen tiskillä olevia leivonnaisia ja muita ruokia. Kahvilassa oli miellyttävän lämmintä, ulkona kun kävi inhottava viima ja melko kylmääkin oli. Tyttö riisui hansikkaansa kädestään ja pudotti ne vaaleanruskeaan laukkuunsa. Sillä hetkellä ovesta astui sisään pälisevä teinijoukko, ja yksi tästä ryhmästä tönäisi Alyssaa niin lujaa, että tämä oli kaatua lattialle.
"Varo vähän!" Alyssa kivahti ja mulkaisi häntä tönäissyttä tyttöä silmät aavistuksen keltaisina välähtäen. Tytöt vain pyörittivät silmiään ja menivät kikattaen jonoon, kiilaten heiveröisen ja nuoren pojan eteen. Kohtauksen aikana Alyssan laukku oli pudonnut lattialle, joten hän kyykistyi huokaisten keräämään ulos lentäneitä tavaroita takaisin laukkuun. Saatuaan kaikki tavarat kasaan ja vielä vilkaisten ympärilleen lattialle huomaamatta jääneiden esineiden varalta, tyttö nousi ylös ja liittyi jonon jatkeeksi. Jono oli melko pitkä ja kahvila melkein täynnä - ihmiset olivat tainnet tulla sisälle pakoon viileää säätä. Kikattava tyttöjoukko oli jo asettunut istumaan erääseen vapaaseen pöytään ja pitivät hirvittävää meteliä. Alyssan korvia vallan särki, kuuloaistikin kun oli parempi kuin tavallisilla ihmisillä.
"Yksi iso cappuccino, kiitos", Alyssa sanoi kassaneidille, joka nyökkäsi ja alkoi tehdä erikoiskahvia. Kun kahvi oli valmis, Alyssa alkoi kaivaa laukkuaan ja huomais kauhukseen, että oli unohtanut lompakkonsa kotiin. Voi hitto, se tosiaan jäi keittiön pöydälle! Kiroten hiljaa tyttö penkoi vimmatusti laukkuaan, yrittäen löytää edes vähän rahaa. Kassaneiti odotteli hieman kärsimätön ilme kasvoillaan ja takaa jonosta kuului paheksuvaa mutinaa. Hetken pengottuaan Alyssa tunsi kolikoita laukun pohjalla, nappasi ne kaikki ja alkoi laskea, toivoen niiden riittävän - ja riittikin! Punastuen Alyssa ojensi tarvittavan summan kassaneidille, nappasi kahvinsa ja lähti äkkiä kassalta. Hän pysähtyi vähän matkan päähän, etsien katseellaan vapaata paikkaa. Sitä ei ollut, joten tyttö päätti odottaa hetken aikaa, jos jokin paikka vapautuisi.

Remi

Remi änki sisälle kahvilaan tuuliselta kadulta, neiti oli sonnustautunut polvipituiseen mekkoon, jonka alla oli kuitenkin lämpimät legginsit, jotka olivat tyypilliseen tapaa mustalilaraidalliset, mikä väriyhdistelmä toistui Remin koko vaatekerrassa ja kirkkaanlilat hiukset kruunasivat koko kokonaisuuden. Tytöllä oli selässään musta reppu, jonka nyt heilautti etupuolelleen kaivellen sen pikkutaskusta esille nuhjuisen oloisen lompakon. Nuoren nainen asettui jonoon samalla kun kaiveli kolikkolokeron sisältöä tutkiskellen sitä paljonko tuolla oli rahaa. Neiti vilkuili aina välillä listaa, josta näki eri tuotteiden hinnat samalla kun jono eteni. Tuon päästyä kassaneidin luokse ei nuori nainen ollut nähtävästi saanut päätettyä vielä mitä ottaisi. Kassaneidin vaativan katseen alla tuo puuskahti lopulta "kahvi" ja kaivoi sopivan määrän kolikoita esille ja ojensi ne kassaneidille kädellä, jossa oli verkkohansikkaat, mitkä jättivät sormenpäät esille. Remi änki lompakon takaisin paikoilleen ja heitti repun selkäänsä ennen kuin otti saamansa kahvin ja kääntyi katsomaan vapaata paikkaa liikkuen hajamielisesti pois muiden tieltä. Remin harmiksi tilaa ei tuntunut olevan ja ei ollut edes ainut joka kärkkyi istumapaikkaa. Pieni huokaus pääsi nuoren naisen huulilta, mutta ei tässä muukaan auttanut kuin liikkua pois tiskin tuntumasta. Ei hän kuitenkaan halunnut vielä palata kadulle, jossa oli liian kylmä tällä hetkellä, vaan halusi lämmitellä edes vähän aikaa. Perhana kun ihmiset eivät olleet kotona silloin kun tarvittiin, Remi mietti pidellen kahvista kiinni kaksin käsin lähinnä lämmittääkseen kylmettyneitä sormiaan.

Kikattava teinijoukko alkoi pikkuhiljaa ottaa Remiä pahemminkin nuppiin. Hän kuitenkin yritti kovasti olla välittämättä noista ja puri kieltään ettei alkaisi aukomaan päätään. Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa sitä riskiä, että lentäisi pihalle ainakaan ihan vielä. Ignooraaminen ei valitettavasti estänyt teinilaumaa häiritsemästä kanssaeläjiään ja Remi joutui tulilinjalle yhden teinin hypättyä ylös, luultavasit lähtien käymään wc:ssä ja rynnistäessään Remin ohi niin, että tönäisi tuota voimalla. Ketjureaktiona Remi onnistui törmäämään lähellään seisovaan naiseen, joka oli aikaisemmin junnannut tiskillä Remin tultua jonottamaan. Kaiken kukkuraksi kahvi läikkyi kupista ja kuumaa nestettä roiskui niin Remin käsille kuin lattiallekin ja melkein tiputti koko kupin. "No jo on perkele", nuoren naista pääsi teinin suuntaan, joka ei näyttänyt edes noteeraavan tuota. Remi päästi toisella kädellä irti kahvikupistaan ja heilutti sitä ilmassa saadakseen polttavan tunteen häviämään. Neitoikainen tajusi siinä vasta sitten, että oli myös jyrännyt toisen naisen ja katsahti tuota nyt pahoittelevasti. "Anteeksi, et kai saanut kahvia päällesi?" Remi kysyi ystävällisesti, koska ei halunnut alkaa tappelemaan kenenkään kanssa, vaikka tuon teki kovasti mieli kääntää noiden teinien niskat nurin, jos vain siis siihen pystyisi.

//Paikalla :)//

//Anteeksi kun kesti, tuli yllättäen niin paljon menoa, etten ole edes vilkaisemaan tietokoneen suuntaan//

Alyssa odotti yhä istumapaikan vapautumista pidellen vakaasti kahviaan molempien käsiensä välissä. Hän ei ollut huomannut, että aivan hänen lähelleen oli ilmestynyt toinen nuori nainen. Alyssa oli niin keskittynyt paikan löytämiseen, ettei hän ehtinyt tehdä mitään ennen kuin tyttö törmäsi häneen. Kahvikuppi kirposi Alyssan otteesta, mutta - kiitos nopean reaktiokyvyn - hän ehti napata siitä kiinni ennen sen iskeytymistä lattiaan. Kahvia tosin lensi kupista tytön kädelle ja lattialle, ja sitä lensi lisää, kun Alyssa joutui ottamaan muutaman hyppyaskeleen pysyäkseen pystyssä. Samalla kun hän yritti palauttaa tasapainoaan, hän kuuli tuon toisen tytön kiroavan teinien perään. Mikä yllätys, Alyssa ajatteli ja sai tasapainonsa palautettua.

Suoristaen vaatteitaan ja hiuksiaan Alyssa kuuli häneen törmänneen tytön pahoittelevan. Punapää vilkaisi tytön suuntaan ja väläytti ei-tässä-mitään-hymyn.
"Ei se mitään, ethän sinä sille mitään voinut", Alyssa vastasi naurahtaen. "Sain omaa kahviani päälleni, mutta ei sitäkään paljoa läikkynyt", tyttö jatkoi ja huomasti vasta sitten, kuinka kahvi poltti ikävästi hänen kättään. Lähistöllä ei näkynyt lautasliinoja eikä hän viitsinyt pyyhkiä kahvia mihinkään muuallekaan, joten hän vain päätti jättää kivun huomiotta. Siivooja oli tällä välin ehtinyt paikalle siivoamaan kahviläikät lattiasta, ja kassajonosta kuului hälinää ja paheksuvaa mutinaa.
"Oletko sinä kunnossa? Sait näköjään myös kahvia päällesi", Alyssa kysyi tytöltä ja kurtisti kulmiaan huolestuneena. Hän huomasi, että tyttö oli aika lailla samanpituinen kuin -ikäinenkin. Liilat hiukset kiinnittivät Alyssan huomion, samoin kuin tummanpuhuva vaatetuskin. Tyttö vaikutti ensisilmäykseltä jotenkin rakkarilta, mutta rakkarit eivät usein pyytele anteeksi... ehkä. Samassa hän huomasi erään pöydän vapautuvan.
"Haluatko tulla istumaan kanssani? Täällä näyttää olevan niin ahdasta", Alyssa sanoi taas naurahtaen ja viittasi vapautuneeseen pöytään, liikkuen jo sitä kohti.