Koska Kerri ei ole kertonut, mitä hahmollaan halutaan tehtävän, mutta sääntö ei ollut vielä hänen pelaamisaikanaan voimassa, ei hänen hahmoaan saa käyttää vapaasti sivuhahmona, mutta se jää säilöön. Lisäksi kaikki mahdollisesti Kerrin poistumisen myötä keskenjääneet pelit voidaan lopettaa jäljellejääneen pelaajan toimesta: kirjoittakaa lyhyt selostus siitä, miten kyseisen pelin tilanne raukesi ja ilmoittakaa peli loppuneeksi.
Pelimaailmassa Fester Morel sai siirron toisen seurakunnan manaajaksi, eikä asu enää Chênevaliessa.
Pelaaja: Kerri
Fester D Morel
Ikä ≈ 22. s: 4.2
Sukupuoli ≈ Mies
Horoskooppi ≈ Vesimies
Kansallisuus, laji ≈ Ranskalainen ihminen
Asuu ≈ Yksiössä sydänkeskustassa
Ammatti ≈ Kahvilatarjoilija/tiskijukka ja henkimanaaja/demonimetsästäjä
Ulkomuoto
Festerin itsetunto ei ole koskaan perustunut ulkonäköön, vaikka hän onkin kieltämättä ihan kelvon näköinen kaveri. Kasvot ovat särmikkäät ja säyseästi tasapainossa suoran nenän kanssa. 180 senttisen miehekkeen huipulla töröttää vaalea, paksu ja kullankellahtava tukkakuontalo, joka muistuttaa pörröisellä olemuksellaan lähinnä unitukkaa. Tai muistuttaisi, jos Fester ei haluaisi panostaa ulkonäköönsä siistimällä tukkakuontaloaan. Tavallisesti hän pyrkii vetämään hiuksia niskalta päälakea ja V-muotoista otsatukkaa kohti. Morel kannattelee itseään hyvällä ryhdillä ja suoralla selällä. Häneltä löytyy sopivan treenatut kädet ja muulta rungoltaan hän on tasapainoisen lihaksikas ja ihan hauskaa silmänruokaa. Kauranvaalealta - tuskin koskaan ruskettuvalta - iholta löytyy pienehköjä arpia vähän sieltä sun täältä kehoa pitkin, mutta eivätpä ne kauas näy tarkkanäköisimmillekään. Festerillä on aina molempien käsien sormissaan vähintään yhdet laastarit; työhommissa pikku haavereita kun tuntuu saavan melkeinpä joka päivä, vaikkei nuorukainen kömpelö olekaan. Varsinaisia, syviä arpia löytyy molemmista käsivarsista ja näitä, usein vaaleita, pitkiä viiltoja on vaikka muille jakaa. Useimmat syntegrammit, joilla manaajat karkottavat demoneita tai yrittävät vangita niitä, vaativat verellä piirretyt loitsukuviot. Niinpä Fester joutuu tuon tuostakin viiltelemään käsivarsiinsa joskus syviäkin viiltoja, jotta saisi tarpeeksi verta syntegrammia varten. Siinä syy hänen mittavalle arpikokoelmalleen. Suurimmat huomiontekijät Morelin ulkokuoressa ovat hänen viekkaanmuotoiset, kapeat silmänsä. Silmien muoto ei ole ihmeellinen tai hätkähdyttävä, eivätkä vaaleat ripsetkään juuri minkäänlaista huomiota saa, vaikka ovatkin ihan hyvässä kunnossa, eivätkä risuharvat. Ihailua omassa luokassaan herättävät silmien värikalvojen puhtaan ruiskukan/asuurinsininen väri. Festerin katse on itsevarma ja elinvoimainen, jollain omalla tavallaan murtamaton. Vaaleaverikön kulmakarvat ovat tuuheat ja vaaleat, mutta eivät pusikkomaiset. Huvin vuoksi blondi on hajottanut kulmakarvojensa kokonaismuodon, nyppimällä niihin vaot. Hänen äänensä on kuuluva ja eloisa, ikäiselleen sopiva. Fester voisi lyödä vetoa siitä, että näyttäisi naurettavalta ilman käsi -tai säärikarvojaan, koska sileäihoinen mies ei hänen mielestään ole miehekäs, vaan pikkupoikamainen - jota hän ei halua olla. Karvoitusta löytyy sopivassa suhteessa, koska gorillanturkki ei miellytä omaa - harvoin toisenkaan - silmää. Kasvu pidetään kurissa naamallakin. Fester ei ole kasvonmuodoiltaan aivan babyface -mallia, joten hänelle sänki, tai muu lyhyt, siisti naamakarvoitus sopii. Hän antaa aina silloin tällöin lyhyen sängen kasvaa, mutta on tällä hetkellä enemmän mieltynyt siloposkiin.
Morel ei ole ylenpalttisen kiinnostunut muodista; hän ei tunnista kaikkia merkkivaatteita tai tunne nimiä, joita muotimaailma hehkuttaa. Hän haluaa vain yksinkertaisesti näyttää hyvältä ja osaa pukeutua hyvin, vaikkei jokainen vaatekappale hänen päällään olisikaan 200 dollarin ostos. Hän tietää mikä hänelle sopii, tuntee kroppansa ja shoppailee sen ehdoilla. Blondi pitää mutkattomista vaatekappaleista yksinkertaisine leikkauksineen niin itsensä, kuin muidenkin päällä. Puuvillaiset normipaidat, jotka ovat kevyitä ja istuvia päällä, sopivat vallan mainiosti. Liivit, lyhyt- tai pitkähihaiset paidat, kauluspaidat, hupparit, farkut ja miestenshortsit ovat kovassa käytössä. Hän edustaa huoletonta, rentoa ja ajanmukaista tyyliä, joka sopii hyvin yksiin hänen elämänasenteeseensa ja minäänsä. Hän ei pidä liian värikkäistä vaatteista ja osaa pukeutua tilanteen mukaan. Festerille tärkeimmät pääkohdat pukeutumisessa ovat yhteensopivuus ja luonnollisuus. Yleisilmeeltään hän on rento ja sopivan huoliteltu. Merkkivaatteita ei häneltä löydy montaakaan, koska kahvilatarjoilijana ja sekalaisena manauskeikkaajana ei mainittavasti ansaitse. Morel pitää hyvistä tuoksuista siinä missä muutkin, mutta asettaa sen yhdeksi pääkohdaksi valitessaan seuralaistaan. Hän itse käyttää kalliita parta -ja hajuvesiä, joten hän tuoksuu aina miellyttävältä ja edellyttää sillä silmässä katsellessaan, ettei kohde haise likavedeltä. Fester on myös erittäin mieltynyt koruihin ja tatuointeihin. Kaulalta löytyy kaksi kyyhkystatuointia, jotka kuvastavat pyhää henkeä ja siinä samalla miekkosen uskontoa. Molemmista korvista löytyy korvakoruja mm. tragukselta, lehdiltä ja rustoilta. Korut vaihtuvat aina silloin tällöin, kuten asu ja kampauskin, mutta kullattu risti-riipus säilyy Festerin kaulalla aina - hän pitäisi sitä suihkussakin, jos ei pelkäisi sen vahingoittuvan.
Identiteetti
Uskonnollisella hienostoseudulla, hyvissä piireissä kasvatettu papin ja lääkärin jälkeläinen. Tuollaisesta yhtälöstä saa helposti mielikuvan järkeväluontoisesta, kohteliaasta, sydänjuuriaan myöten kultaisesta ja kunnollisesta nuorukaisesta, jonka tulevaisuus on varmasti taattu rahalla ja onnella, koska vanhemmatkin takaavat menestyksen DNA- osuudellaan. Osuuhan tuo jossain määrin yhteen Festerin kanssa, mutta omalla tavallaan ei sitten kuitenkaan, koska vaaleaverikön pää on ahdettu täyteen omaa lujaa mieltä, tahtoa, seikkailunjanoa ja unelmia. Fester tosiaan kasvoi piilossa yhteiskunnan pahuuksilta, mutta eipä se hänen nykyelämäänsä juuri vaikuta - eikä se näy. Kaiken hän on päässyt kokemaan ja näkemään jälkikäteen, joten nykypäivinä hän voi jo sanoa olevansa kartoilla yhteiskunnan tilasta. Hän ei ole sinisilmäinen tai hyväuskoinen, vaan ennemminkin epäileväinen ja valpas uusien asioiden ja ihmisten suhteen - vaikkakaan ei aina antaisi sen näkyä ja käyttäytyisikin hyvin rentomielisesti. Vaaleaverikkö ei ole tyhmä ja hän osaa vetää selkeät rajat sille mitä uskoo ja ketä uskoo. Turvattu, tukeva ja rauhaisa kasvatus näkyy hänessä siinä määrin, että häneltä löytyy tervettä auttamisenhalua ja oikeudenmukaisuutta siinä määrin, ettei kaveria jätetä, eikä toista ihmistä jätetä pulaan, jos itsellään on mahdollisuus auttaa niin, ettei itselleen koituisi peruuttamatonta vahinkoa tai haittaa. Parhaiten hänestä näkee sen, miten kirkkoelämä ja erittäin uskonnollinen perheympäristö on vaikuttanut, kun mietitään hänen tapaansa usein katsella kaikkea pastoraalisesta näkökulmasta. Fester on aina ollut todella kiinnostunut uskonnoista, muttei tieteellisessä mielessä, vaan siksi, että haluaa juurikin tietää mahdollisimman paljon siitä, mihin niin vakaasti uskoo ja mikä on aina koskettanut hänen elämäänsä. Fester ja hänen koko perheensä plus sukunsa ovat kaikki kristittyjä ja uskovat vakaasti kolminaisuusoppiin. Fester eroaa perheestään kuitenkin hieman, koska ei ole aivan niin vanhanaikainen kuin isänsä ja tulkitsee raamatun omalla tavallaan. Hänen uskonsa on paljon vapaamuotoisempaa, eikä hän usko Jumalan rankaisevan ihmisiä niistä asioista, joista isä Raphael saarnoissaan saarnaa Jumalan tuomitsevan. Näihin kuuluvat esimerkiksi homoseksuaalisuus. Fester on aina kokenut Jumalan olevan eräänlainen rakkauden muodostuma ja entiteetti, joten hänen on vaikea uskoa, että sellainen henkilö tuomitsisi rakkauden ihmisten välillä. Hän uskoo, että toinen ihminen voi toiselle olla eräänlainen taivas, eikä hän siksi tunnusta isänsä oppeja oikeiksi.
Sinisilmä ei myöskään usko kymmenen käskyn tai seitsemän kuolemansynnin olevan täysin poikkeuksettomia. Hänen mielestään esimerkiksi eutanasia on hyväksyttävä toime, vaikkakin se rikkoo yhtä käskyistä. Hän uskoo siihen, että kuolema, oli se sitten itsemurha, murha, luonnollinen kuolema, eutanasia jne, siirtää kärsivän sielun kiirastuleen, jossa se voi anoa Isältä anteeksiantoa ja päästä siitä sitten Taivaaseen tai Helvettiin. Festerin mielestä on myös oikeutettua vihata ja tuntea tunteita, jotka ovat kuolemansynneiksi luettu. Hän uskoo siihen, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus saada Jumalan edessä tekonsa anteeksi, jos he vain tarpeeksi katuvat ja rakastavat. Kun uskonnolliset asiat jätetään toistaiseksi sikseen, on Fester ihmisenä varsin rento, ulospäinsuuntautunut ja hyväntuulinen tapaus. Hän herää aina pirteänä, oikealla jalalla ja elämäninnoittavana; valmiina kohtaamaan kaiken mitä elämä tuo tullessaan. Fester on aina ollut todella rehellinen siitä syystä, ettei pidä valehtelusta ja näkee sen rangaistavana tekona. Osittain tosin myös siksi, että on itse ehkä surkein valehtelija maan päällä, eikä halua edes kokeilla onneaan. Hän ei ehkä ole kaikista empaattisin tapaus ulospäin, mutta tuntee silti tervettä järkeä ja halua huolehtia tärkeistä ihmisistä ja asioista ympärillään. Hän on vastuuntuntoinen, määrätietoinen ja ahkera töilleen, mutta vaatii siitä huolimatta aina omat hemmotteluhetkensä, jolloin pieni laiskottelu ja hauskapito ovat ihan hyväksyttäviä toimia. Fester rakastaa työtään manaajana monestakin syystä; hän on iloinen siitä, että saa palvella Herraansa, ja sen lisäksi hän saa elää jännittävää elämää ja kohdata tilanteita, joita voi jälkikäteen sydän jyskyttäen muistella - lisäksi hän saa tavata mahtavia ihmisiä. Fester on fiksu, rohkea ja teräväpäinen, mutta omaa silti itsesuojeluvaiston ja ymmärtää ottaa jalat alleen, jos tilanne sitä vaatii. Hän on myös hyvin ilmerikas ihminen, joka jää ihmisten mieleen karismaattisuutensa ja naamanvääntöjensä ansiosta. Toisinaan hän on myös hieman hajamielinen ja uppoutuu ajatuksiinsa.
Mikään hyvyyden perikuva Fester ei kuitenkaan ole, vaikka jotkut onnettomat sellaisen harhakuvan saavatkin. Miekkonen on ovela, taktikoiva kettu ja siunattu suorapuheisuudella, sanavalmiudella ja pistävällä kielellä. Hänen käytöksensä riippuu suuresti seurasta jossa pyöritään, koska hän haluaa osata käyttäytyä tilanteen ja seuran mukaisesti. Hän on malttamaton, sponttaani ja jossain määrin kuriton, koska janoaa jännitystä ja on onnistunut näin puolivahingossa rikkomaan sääntöjä esimerkiksi koulussa. Fester on sarkastinen ja heittää mielellään hieman kyseenalaistakin läppää, jota hänen ystävänsä ja kirkkoperheensä ovat kuitenkin oppineet tulkitsemaan. Hän haluaa aina olla itsensä pomo, oli kyse sitten hänen elämästään tai töistä. Tämä terveenlainen hallinnanhalu näkyy hänestä niin, ettei hän esimerkiksi mielellään toimi ryhmätehtävissä (ellei saa itse olla se joka vetelee naruja), eikä hän siedä käskyttelemistä tai ylimielistä käytöstä. Kukaan ei saa pompottaa häntä, hän ei ole kenenkään tossun alla ja jos jotain häneltä pyydetään, kannattaa muistaa olla perin kohtelias. Fester on riidanvastainen, muttei mikään lapanen ja pitää puolensa, oli vastassa sitten kuka tahansa. Väkivaltaan hän ei turvaudu, ellei tilanne sitä oikeasti vaadi. Valitettavasti hän kuitenkin aina silloin tällöin ajautuu riitatilanteisiin, kiitos vittumaisuutensa, jota hän kylvää ihmisten kanssa, joista ei pidä. Toisinaan hän onnistuu puhumaan liikaa ja väärissä paikoissa, ja joutuu valitettavasti pyytelemään käytöstään anteeksi jälkikäteen. Suhteellissen ylpeänä ihmisenä hän ei mielellään pyytele anteeksi, mutta tilanteestahan tämäkin riippuu. Töissä se on vaikeampaa, vapaa-ajalla loukatulta kaverilta on paljon helpompi pyytää anteeksi, koska mukana ei ole ammattimaista ylpeyttä. Fester on rasisti. Näin on, valitettavasti. Hän on rasistinen jokaista taikaolentoa kohtaan (paitsi enkeleitä joita ihailee suunnattomasti), eikä halua olla näiden kanssa tekemisissä. Hän inhoaa näitä kummallisia olentoja, jotka saavat ihmiset kyseenalaistamaan Jumalan, raamatun ja elämän.
Historiikki
Festerin ollessa kehtoikäinen, asui hän yhdessä lääkäri-äitinsä Alicen ja pappi-isänsä Rafaelin kanssa kuvankauniissa Toulouse -kaupungissa, Ranskassa. Kaupunki ja jo itsenään suojaisa hienostoalue tarjosivat mukavan turvalliset olosuhteet pienelle pojalle, joka vuoden vanhana sai seurakseen känkkäräisen pikkusiskonsa Sarahin. Tarhan ja ala-asteen Fester kävi uskonnollisissa piireissä, joille yläaste loi jatkoa uskonnollisuuden kulkiessa yhä tiukasti vierivieren kaiken sen kanssa, mitä Fester teki tai koki. Vapaa-aika kului suurimmilta osin kirkossa leikkien, kirkkotapahtumia seuraillen ja rukoushetkiin osallistuen. Isän ei koskaan tarvinnut pakottaa poikaansa kirkkoon. Perhe-elämä sujui leppoisasti ja vaikkei Fester ja hänen pikkusiskonsa suoranaisesti toimeen tulleetkaan, löytyi ikäistä kaveriseuraa aina muualta. Kymmenen vanhana Fester sattui saamaan käsiinsä eksorkismia käsittelevän opuksen ja kiinnostui aiheesta siinä määrin, että Rafael lupasi opettaa hänelle miten manaaminen nykypäivinä toimi. Jo nuorena Fester oppi siunaamaan vedet, tunnistamaan pahoja henkiä ja demoneja karkottavat amuletit ja ikonit, puhdistamaan kirottuja esineitä ja rukoilemaan pyhää henkeä karkottamaan riivaajia ihmisten unista ja mielistä. Heprean opiskeleminen vei aikansa, eikä hän vielä nykypäivinäkään osaa puhua sitä sujuvasti nykykielessä, mutta osaa Jeesustakin vanhempia fraaseja ja manauksia. Latinankielisten manaustaitojen opetteleminen sujui helpommin, vaikkei kieli varsinaisesti helpompi ollut. Raphael halusi pojastaan papin, eikä haave näyttänyt mahdottomalta. Valitettavasti Fester kuitenkin oli aivan liian innostunut manaajan - tai nykykielessä kirkkoshamaanin - opeista, eikä enää nähnyt papin uraa niin houkuttelevana, kuin vielä pari vuotta sitten. Isä kunnioitti poikansa tahtoa ja oli joka tapauksessa ylpeä siitä, että hänen poikansa tulisi aina työskentelemään kirkolle ja Jumalalle. Neljäntoista vanhana - yläasteen päätyttyä - Fester muutti enonsa luokse Pariisiin. Hänen enonsa Antoine, viisas ja lempeä kirkonmies, joka oli myös yksi Pariisin tunnetuimmista manaajista - ja joka työskenteli Aelricin kirkolle, otti hänet enemmän kuin mielihyvin siipiensä suojiin oppipojaksi. Fester luuli jo oppineensa kaiken isältään, mutta jo pelkästään vuodessa Antoine oli yksityisessä eksorkismi -koulutuksessa opettanut hänelle uusia tapoja tunnistaa demonit ihmisistä, uusia tapoja poistaa niitä ja uusia tapoja ja ajatuskulmia erottaa esimerkiksi henkisesti sairas, normaali ja riivattu ihminen toisistaan. Kukaan ei voi varmuudella sanoa toimivatko Festerin opitut kyvyt tunnistaa demoni ihmisestä, mutta hän uskoo oppimaansa ja on nähnyt tuloksia. Fester ei enonsa tavoin usko Jeesuksen kutsuneen häntä manaajan-tehtäviin, mutta uskoo Jeesuksen antaneen hänelle voiman karkottaa ja puhdistaa pimeyden henkivaltoja.
Jälleen kerran Fester suhteellisen ylpeäluontoisena ihmisenä luuli nähneensä ja oppineensa kaiken. Sitten se tapahtui. Kuusi vuotta sitten kaikki kääntyi päälaelleen, taikaväen astellessa esiin aivan tyhjästä ja tuosta vain. Ennen Fester oli vain jotenkin kyennyt aistimaan demoneita ja pahoja henkiä, mutta nyt niitä näki oikeasti - kirkkaassa päivänvalossa. Enkeleitäkin näki. Aika oli varsin kriisirikasta kirkonihmisille ja kiireellistä aikaa manaajille, joiden kysyntä lähti räjähdysmäiseen nousuun ihmisten joutuessa tunnustamaan demonejen olemassaolon. Fester ei ollut pappi, eikä ollut käynyt papin koulutusta, mutta kirkonväen silmissä hän oli yksi heistä - yksi parhaimmista manaajista. Hänellä ei ollut papin titteliä, mutta hän saattoi siitä huolimatta siunata vesiä vahvan uskonsa ansiosta. Nyt hän kykeni näkemään sen, miten manaukset, vihkivedet, rukoukset ja amuletit vaikuttivat demoneihin. Hän kykeni näkemään sen, miten vesi poltti demonien ihoa ja miten heprealaiset/latinankieliset jumalsanat ja siunatut esineet saivat demonit kavahtamaan. Yhtäkkiä Antoinella ei ollut enää samalla tavalla aikaa oppipojalleen, koska taikaväen esiinmarssi oli aiheuttanut sen, että kirkko tulvi ihmisiä, jotka tahtoivat kuulla Jumalan sanaa, rukoilla tai tunnustaa syntinsä. Festerin aika kului itseopiskellen kirkon kirjastossa, mutta nyt kun ikää oli 16-vuotta, aikaa kului myös Pariisilaisessa lukiossa. Nuorukainen sai tottua suurilta osin melko Jumalattomaan opiskeluympäristöön, muttei valittanut, koska hänestä oli tärkeää nähdä millaista oli kouluelämä ilman uskonpuheita vähintään joka viidentoista minuutin välein. Lukiosta hän sai ystäviä, joiden kanssa on yhteyksissä vielä tänäkin päivänä. Myös arvosanat olivat kiitettävää luokkaa, koska nuorukainen oli aina ollut ahkeraa sorttia. Lukiokaverit näyttivät blondille nuoruudesta myös sen villimmän puolen, joka oli tuolloin Festerille aivan utopistinen ja melkeinpä synnintasoinen. Sänkyyn ei hypätty kenenkään tuntemattoman kanssa, koska Fester uskoo lihallisen himon ilman tunteita olevan syntiä. Seksin hän kuitenkin hyväksyy ennen avioliittoa, jos mukana on aitoja tunteita, eikä hyväksikäytön tai omaneduntavoittelun taka-ajatuksia. Juomiseen hän suhtautuu säyseästi ja pitää hauskanpidosta, mutta on vetänyt itselleen selkeät rajat sille, miten voi käyttäytyä ja toimia, jottei loukkaisi omia arvojaan tai uskontoaan.
Nykypäivinä Fester on täysverinen manaaja ja suhteellisen tunnettukin piireissään. Papin titteliä hän ei halajaa, koska ei enää näe sitä itselleen tarpeelliseksi. Hän työskentelee eräässä Tourette -kahvilassa päivisin, mutta on pyhittänyt viikonloput ja useimmat illat eksorkismille ja Aelricin kirkolle. Hän ei ole kirkon listoilla töissä, mutta kirkon väki tunnistaa hänet yksityiseksi työmieheksi, joka kutsutaan apuun tarpeen vaatiessa (eli useimmiten silloin, kuin muilla manaajilla ei ole aikaa matkustaa riivatun henkilön luokse, tutkia tapausta johon on jotenkin yhdistetty pimeyden henkivaltojen liittyneisyys, tai ottaa ihmisiä kirkossa vastaan). Miekkonen viihtyy yhä edelleen kirkon tiloissa ja mielellään vapaa-aikanaan pyörii kirkolla tapaamassa kirkkoveljiään, soittamassa urkuja, laulamassa virsiä, lukemassa tai muuten vain hengailemassa / siivoilemassa talonmiehen apuna. Enää hän ei myöskään asu Antoinella, vaan on muuttanut omaan yksiöön lähelle sydänkeskustaa. Muuttaessaan hän sai enoltaan kullatun ja siunatun korun - amuletin, joka Antoinen mukaan on kulkenut pitkin heidän sukuaan manaajalta toiselle. Kultainen ketju ja risti kulkevat Festerin kaulassa jatkuvasti ja toimivat näin täydellisinä pahankarkottimina.
Taidoista/välineistä
Manaajien uskotaan olevan henkilöitä, joilla on erityisiä henkivoimia tai taitoja. Kukaan ei osaa varmasti sanoa onko näin, vain ovatko kaikki vaistot ja taidot vain ansaittu ankaralla opettelulla. Nykypäivinä eksorkismiin uskotaan vahvemmin kiitos taikaolentojen esiinmarssin. Fester on eksorkismin opeissaan oppinut kaiken manaamisen alkeista melkeinpä jo vanhuutensa vuoksi kuolleisiin puhdistustapoihin ja metodeihin asti. Hänen isänsä opetti alkeet ja eno opetti sen, mitä itse osaa kaiken sen lisäksi, että opetti mitä itse eksorkismin koulutus ja kurssit pitävät sisällään. Myös itseopiskelu, tutkiminen, alan muiden henkilöiden jututtaminen, kokeileminen ja kirjojen lukeminen ovat opettaneet blondia toimimaan erilaisissa tilanteissa ja jopa kehittelemään omia puhdistustapoja. Yksinkertaisimmillaan manaaminen tapahtuu vetoamalla pyhään henkeen, Jeesuksen tai Jumalaan itse. Fester osaa vanhoja heprealaisia ja latinankielisiä manausloitsuja, joita ääneen lukemalla vetoaa taivaalliseen voimaan ja käskee näin riivaajaa poistumaan.
Loitsut/manaukset
- Fester kykenee sanamuotoisilla manauksilla karkottamaan demonit ihmisten unista. Toimi kuitenkin vaatii selkeää kosketuskontaktia uinuvan ihmisen kanssa, eivätkä loitsut toimi häneen itseensä, mikäli hän on unessa demonin riivaamana tai possessoitu
- Vahvalla loitsulla hän pystyy myös karkottamaan riivaajan possessoidun ihmisen kehosta, jolloin ihminen palaa ennalleen, väsyneenä tosin
- Jos välimatka demonin ja Festerin välillä sattuu olemaan neljä metriä, kykenee hän pyhin manaussanoin aiheuttamaan viiltävää(päänsärkyä muistuttavaa) kipua demoneille. Demonit kuitenkin ovat aina tietoisia tästä kuuluisasta neljä metrin manaustilasta ja harvoin ovat niin typeriä, että jäävät seisoskelemaan manaussanojen armoille. Vaikkakin Fester on jossain määrin ihan taitava lähitaistelussa ja osaa heiluttaa veistä, on hän aina enemmän painottanut opintojaan kaukotoimintaa, eli etäältä manaamiseen ja ampumiseen. Tämä on ongelma sen vuoksi, että manatessa hänen tulisi olla sen neljän metrin päässä. Lähelle meneminen on riski, koska demonit ovat tunnetusti ihmistä paljon nopeampia ja vahvempia, joten aina konfliktissa Festerin täytyy päättää ottaako riskin menemällä lähemmäs
- Verellään Fester voi piirtää erilaisia syntegrammeja, joilla voi joko esimerkiksi karkottaa demoneita ja rakentaa näille esteitä; esimerkiksi piirtämällä loitsukuvion oveen, jolloin demoni ei voi siitä kulkea. Hän kykenee myös piirtämään demoniansoja, johon astuessaan demoni ei voi enää astua pois kuvion päältä, ilman, että kuvio vahingoittuu jonkun ulkopuolisen tekijän seurauksena. Syntegrammit eivät kuitenkaan satuta demoneja, eivätkä ne toimi, jos pinta johon ne on piirretty, ei ole tarpeeksi tasainen. Fester ei myöskään voi piirtää syntegrammeja ihan tuosta vain, koska suurimmat osat syntegrammeista vaativat kiitettävän määrän verta. Niiden piirtäminen myös heikentää miehen tilaa totta kai ja niiden piirtämisessä on aina myös vampyyrivaaran riski
Manaamisen tarkoitus on saada demoni heikoksi tai karkotetuksi, manaamisella ei pysty tappamaan, vaan loput täytyy hoitaa asein
Esineet/aseet/taidot
- Demonien varalta Festerin koti on pullollaan unisieppareita, ikoneja ja amuletteja
- Kotoa löytyy myös valkosipuleita ikkunalaudoilta ja ovilta. Myös muita olentoja karkottavia ikoneita ja pyhiä esineitä löytyy mainittava määrä pitkin kämppää
Koska ajat ovat muuttuneet ja kaikenlaiset olennot hyppivät vapaana, on Fester opetellut myös puolustamaan itseään muita olentoja vastaan. Vaikka hän on pääasiassa opetellut vain demonien ja muiden saatanallisten pahuuksien torjumista ja karkottamista, vaativat nykyajat häneltä myös tietoutta muita olentoja vastaan – koskaan ei tiedä kehen kadulla törmää, eikä koskaan voi olla liian varovainen. Eihän sitä tiedä, jos joku kostonhimoinen demoni keksisi palkata hänen peräänsä esimerkiksi ihmissuden. Hän ei metsästä tai jahtaa muita olentoja - tai osoita varsinaista kiinnostuta niitä kohtaan - kuin demoneja ja muita pahuuden muotoja, mutta on nähnyt tarpeelliseksi kantaa mukanaan hopeista veistä ja hopealuodin täytettyä pistoolia
- Festerille elintärkeä esine, ikoni, elämäntyötalismaani ja pyhä esine on hänen kaulallaan aina roikkuva, kullattu ristiriipus. Hän sai sen lahjaksi enoltaan ja on tietoinen sen vuosien saatossa kehittyneistä pyhistä voimista – kukaan ei tiedä miksi vuosisatoja vanha manaajan-talismaani on niin voimallinen; se vain on ja valitsee kantajansa toimimalla vain tämän yhden henkilön yllä. Koru estää demoneja tunkeutumasta Festerin uniin, ja se toimii vain hänellä ja vain, jos risti ja ketju ovat vahingoittumattomat, vahingoittumattomina yhteydessä toisiinsa ja Festerin kaulassa. Hankaluus riipuksessa on se, että hajotessaan sitä ei voi korjata kuka tahansa, vaan apuun tarvitaan vanhoja eksorkismiloitsuja hallitseva, vakaauskovainen seppä. Tällaiset henkilöt ovat ainoita, jotka ovat kykeneviä korjaamaan korun. Tällä hetkellä Fester tuntee vain yhden tällaisen henkilön ja hänen epäonnekseen tämä henkilö asuu toisella puolella Ranskanmaata. Niinpä hän ei ota riskejä korunsa kanssa ja suojelee sitä kaikin voimin, vaikka onkin kykenevä kaikkiin normaaleihin eksorkismitaitoihinsa ilman sitäkin. Jos koru syystä tai toista vahingoittuu, loikkii Fester nopeasti korjauttamaan korun ja koettaa vältellä demoneita ja nukkumista niin paljon, kuin vain kykenee. Onneksi vain harvat demonit ovat tietoisia hänen korunsa voimista, joten demonit harvemmin ymmärtävät iskeä kimppuun juuri silloin, kun hely on hajalla
- Samainen risti toimii myös vampyyrinkarkottimena, mutta on samalla tavalla tehoton, ellei ole kaulalle ripustettu
- Fester kantaa aina mukanaan pullollista pyhää vettä, jolla on happomainen vaikutus demoneihin ja epäpyhiin esineisiin
muuta
- Fester on aina soitellut urkuja ja laulellut siinä samalla virsiä - joskus muutakin kipaleita, joten ääni on päässyt vuosien varrella kehittymään ihan hyvälle tasolle asti, vaikkei miekkonen sitä itse tiedäkään. Hän harvoin laulaa kenenkään kuullen ja kirkkoväen kanssa virsiä laulellessa ei omaa ääntä sieltä seasta hahmota juuri ollenkaan. Lauluääni ja miehen oma ääni kuitenkin liikkuvat [linkki ei toimi] näillä tasoilla
- Hän ei osaa uida. Koskaan ei ole ollut aikaa tai kiinnostusta opetella, vaikka taito totta kai olisi ehdottoman hyödyllinen
- Fester puhuu sujuvasti ranskaa, latinaa ja englantia. Hepreaa hän osaa lähinnä vain manaustoimenpidesanastojen verran
- Tuntee kaikki Aelricin kirkon työntekijät
- Ei ole koskaan tavannut enkeliä henkilökohtaisesti
