Unnatural Selection

[ jaaaaa Pinkki tänne kiitoksia ! ]

Viime aikoina Tristán oli viettänyt harvinaisen vähän aikaa maanpäällä. Ei sillä, ettei hän olisi viihtynyt Chênevalien ulkoisesti niin idyllisessä naapurustossa. Vaikka päällisin puolin paikka olisikin voinut vaikuttaa lähes tylsän rauhalliselta, oli todellisuus usein jotakin aivan muuta pitkälti taikakansan asuttamalla alueella. Kaikesta huolimatta ilmassa leijui aina lievä vainoharhaisuuden ja salamyhkäisyyden tunnelma – esiinmarssista huolimatta taikaolennot hukkuivat massaan, yrittivät käyttäytyä ihmisiksi. Ajatus sai incubuksen tuhahtamaan ääneen ja pudistamaan päätänsä moittivasti.
Hänellä itsellään ei ollut pienintäkään maallista halua yrittää olla kuin kuka tahansa tavallinen vastaantulija. Toisinaan hän ilmaisi sen selvemmin, toisinaan vähemmän näyttävästi: tänään nojatessaan suureen tammeen öisessä puistossa hän oli lähestulkoon niin oma itsensä kuin maallisessa ruumiillistumassaan vain saattoi. Tristán ei edes ollut verhonnut siipiään illuusionverhon taa, vaan antoi niiden levätä selkää vastenkin vedettyinä näyttävästi esillä.

Tänä yönä jotakin oli kuitenkin toisin kuin yleensä. Incubus sai osakseen perinteisiä uteliaan pelokkaita katseita, mutta yhtälailla hyväksyviä nyökkäyksiä sekä lausuttaja kohteliaisuuksia osuvasta asustaan. Tummanharmaa kauluspaita, trenssitakki sekä tummat, trendien mukaan kulutetut farkut eivät lieneet niin erottuva asuyhdistelmä, että olisivat ansainneet erillisiä kehuja ihmisiltä. Sen sijaan ihmisten katseet olivat jatkuvasti hakeutuneet hänen siipiinsä – kuvittelivatko nuo yksinkertaiset olennot hänen tosiaan pukeutuneen jonkinlaiseen asusteeseen?
Ajatus sai Tristánin tuhahtamaan nyrpeästi, vaikka se tuntuikin yllättävän järkeenkäyvältä. Hän oli nähnyt poikkeuksellisen paljon kummallisesti pukeutuneita ihmisiä tämän illan aikana, joten kenties siinä oli ratkaisu tähänkin mysteeriin. Jonkinlainen juhla kenties?

Erilaiset tilaisuudet olivat miellyttäviä tilanteita demoneille: hämmennyksen ja kaaoksen keskellä oli helppo löytää sopiva uhri, joku onneton ja varomaton sielu. Hän oli pitänyt huolta ravinnonsaannistaan ja vieraillut useamman ihmisen unissa viime aikoina, joten hänen ainoa motiivinsa maanpäällä oleskeluun olikin jonkinlainen yleisen pahennuksen ja hävityksen aiheuttaminen.
Demoni löysi jostain takkinsa taskun pohjalta askin tupakkaa ja sytytti nopeasti yhden. Jos jotain hyvää oli ihmisistä mainittava, täytyi sen olla tämä.

Giuseppina

Halloween, mikä ihana juhla, kerrankin kun sai itse leikkiä olevansa taruolento vaikka todellisuus olikin muuta. Pina oli koko illan bilettänyt eräällä kaverillaan, koulututtuja. Siellä olikin ollut isommat pippalot ja niin ala-ikäiset kuin täysi-ikäisetkin olivat ainakin jollain asteella päissään.
Pina oli keikutellut lantiotaan selvinpäin siihen asti kunnes joku möläytti ettei akat pärjänneet viinanjuonnissa. Sehän nähdään oli vastaus ja ryyppääminen alkoi.
Se ilta oli kuitenkin taittunut yöksi ja Pina oli nähnyt parhaakseen liuta toiselle kaverilleen selviämään, humalassa kotiin ei olisi asiaa.
Jotkut olivat reiluina tarjoutuneet saattamaan neitoa kotiin, mutta Pina oli kieltäytynyt, ei hän mitään lastenvahtia tarvinnut vaikka vähän vähissä vaatteissa kulkikin.
Nyt askeleet kulkivat pitkin puistoa ja kappaleet bileistä soivat päässä railakkaasti.
Mustat korolliset saappaat, puoleenväliin reittä ylttävät raidalliset sukat, hieman läpikuultava tyllihame, paljastava punainen toppi ja irtohihat, olivat suorastaan pirullisen hyvän näköinen yhdistelmä tällä teinillä. Tytöllä oli jopa hiuspinneillä sarvet päässä, hämärässä ne toisaalta näyttivät mukavan aidoilta.
Laukustaan tupakkaa tonkiessa tyttö kuitenkin huomasi harmikseen sytkärin kadonneen. Mutta kun nyt maistuisi rööki !
Onni onnettomuudessa oli kun tyttö huomasi punaisen pisteen leijailevan ilmassa, sehän oli toinen tupakoitsija. Tokin taisi olla piruksi pukeutuneena.
Puna musta kokonaisuus asteli lähemmäs tuota pitkää puuhun nojaavaa miestä.
"Anteeks, oisko tulta, oma sytkäri taisi kadota zombin taskuun." Tyttö sanoi näyttäen tupakkaansa toiselle.

//Here i am !//

Nyt se oli täysin selvää: tänään ei ollut mikään aivan tavallinen päivä. Tristán kohotti toista kulmaansa huvittuneena nuoremman ihmistyttösen lähestyessä häntä niin kovin arkisesti, lähes hämmentävän luonnollisesti… aivan kuin toinen ei olisi ollut millään tavalla tietoinen kaikista niistä potentiaalisen vaaran merkeistä, jotka tuntuivat incubuksen ympärillä leijailevan.
Eikö toinen huomannut sarvia hänen päässään? Tai selästä työntyviä, kaikin puolin luonnottomia siipiä? Demoni kohotti toista suupieltänsä jonkinlaiseksi laiskaksi tervehdykseksi. Tämäpä oli tervettä vaihtelua. Yleensä jokainen muutamankin askeleen hänen suuntaansa ottanut oli kovinkin tietoinen kohtaamastaan olennosta, eikä ollenkaan noin valmis tekemään edes ohikiitävää tuttavuutta hänen kanssaan.

Kaikin puolin säännöistä piittaamaton incubus ei osannut ottaa kantaa siihen, oliko nuoremmanpuoleinen tyttönen liian kenties jopa liian nuori ensinnäkin liikkumaan tähän aikaan yksikseen puiston halki – ei sitä tiennyt, vaikka olisi vahingossa törmännyt demoneihin – saatikka sitten pyytämään häneltä tulta. Demonin katse pyyhkäisi toisen vartalon ylitse kuin huomaamattaan arvioiden, tarkastellen, ennen kuin Tristán olkiaan kohauttaen ojensi toiselle sytkärinsä. Ei hänellä ollut sen ihmeempää syytä kieltää toiselta yksiä onnellisia sauhuja hänen hurmaavassa seurassaan.
”Kivat sarvet”, hän totesi edes yrittämättä peittää huvittunutta ensireaktiota äänestään. Harva olisi onnistunut kuulostamaan samaan aikaan yhtä arveluttavan sarkastiselta ja lähes aidosti uteliaalta kuin Tristán. ”Sopivat sinulle.”

Pina

Mies ojensi kiltisti sytkärinsä ja lepsu hymy tytön kasvoilla vain leveni. Ihanaa, kerrankin aikuinen joka ei tentannut ikää tulta kysyttäessä ! Pina tarttui sytkäriin ja sytytti sauhukkeensa ojentaen tuon tulta tuovan päivänpelastajan takaisin omistajalleen. Mies kehui nuoremman sarvia, kuulema sopivat tuolle. Pina naurahti saaden samalla melkoisen savupilven pöllähtämään suustaan ulos, joka näytti tosin humalaisen silmissä vain hauskalta. "Et uskokkaan kuinka kauan näitä kesti kasvattaa ! Mutta kiitos samoin." Nuorukainen vastasi naureskellen, kiskaisten sitten siinä sivussa muutamat kunnon sauhut.
"Lieneekö herralla nimeä ?" Pina uteli katsoen toista silmiin, ja välillä siipiin ja sarviin, mutta yritys katsoa silmiin oli kuitenkin kova.

Demoni otti sytkärin vastaan pienen nyökkäyksen kera. Huomio sarvien kasvatuksesta ansaitsi kevyen naurahduksen mieheltä, joka antoi katseensa vaeltaa toisesta jälleen yön hiljentämään puistoon.
”Tristán”, demoni esittäytyi pienen hovikumarruksen kera. Herroittelu sai hänet aina tuntemaan olonsa niin kovin viralliseksi. ”Entäpäs neidillä, joka liikkuu harvinaisen myöhään itsekseen puiston halki? Vaikeaa uskoa, ettei kukaan olisi lähtenyt saattajaksi mukaan.”

Toisen katse tuntui harhailevan jossain hänen siipiensä, sarviensa ja silmiensä välillä – lieköhän kyseessä pelkkä uteliaisuus, mahdollinen nautittu alkoholi tai jotakin muuta, Tristán ei välittänyt. Kieltämättä huomio tuntui kuitenkin imartelevalta ja sai demonin kohottamaan kulmiaan huvittuneena.
”Näkyykö mitään ihmeellistä?” hän kysäisi näennäisen uteliaasti. Demoni kallisti päätään ennen kuin suuntasi tummien silmiensä katseen tavoittelemaan toisen omia sielunpeilejä. Kapeat huulet olivat kaartuneet hurmaavan virneen myötä aavistuksen verran ylöspäin. Toinen oli joko typerä tai muuten vain poikkeuksellinen, jos tämän varoituskellot eivät alkaisi hiljalleen soimaan.