Tristán

Tristán löysi etsimänsä taikakäärön Chênevaliesta ja haistattaen pitkät lähti nauttimaan demonisista päivistään omille teilleen jääden muutamia hämmästyttäneeksi mysteeriksi monien joukossa Chênevalien taianomaisessa arjessa.

Selene eläköityi ropettamisesta - koko Chênevalien puolesta siis hyvästit ja haikeat hyvän jatkon toivotukset hänelle!

Pelaaja: Selene


Nimi: Tristán on kätevä peitenimi, jottei tosinimi Xandryel vahingossakaan pääsisi vääriin käsiin.
Ikä: Ulkoisesti 26 vuoden miehisessä iässä. Todellisuudessa tuskin on itsekään perillä tarkasta luvusta – todennäköisesti puhutaan sadoista vuosista.
Sukupuoli: Mies.
Laji: Incubus.
Ammatti/koulutus: Demonit mitään semmoisia tarvitse.


Ei tarvitse olla lukenut Demonologiaa idiooteille -opusta voidakseen päätellä, ettei Tristániin ole luottaminen missään olosuhteissa. Järkkymättömän egosentrisenä olentona Tristán kokee maailman omana leikkikenttänään, jossa hänellä on oikeus rellestää mielensä kyllyydestä. Hän näkee hyvin vähän vaivaa edes yrittääkseen peitellä todellista identiteettiään tai tarkoitusperiään – mutta mitä syitä hänellä muka olisikaan salailla sitä, kuinka ihmeellinen ja ah niin taianomainen persoona onkaan? Ihmismassaan sulautuminen ja tavallisen tallaajan leikkiminen on Tristánin mielestä naurettavaa farssia, johon hän itse osallistuu nykyään vain puolivakavasti tilanteen niin ehdottomasti vaatiessa.

Koska harvemmin kyse kuitenkaan on elämästä ja kuolemasta, saa koko maailma nauttia Tristánin moraalittomuutta lähenevästä oikeudentajusta sekä onnellisesta estottomuudesta. Vaikka hän suhtautuukin ihmistenmaailmaan huvittunutta mielenkiintoa tuntien, löytää hän helposti moitittavaa kaikesta aina liiasta siveellisyydestä estoihin ja turhiin sosiaalisiin normeihin. Jos se häneltä kysyttäisiin, olisi maailma paljon parempi paikka, mikäli kaikki toimisivat mielitekojensa mukaan. Toisaalta, mikä olisikaan herkullisempi asuinympäristö demonille kuin maailma täynnä patoutuneita tuntemuksia ja piilotettuja haluja? Jos jotain hyvää incubuksesta pitäisi mainita, olisi se kai hänen lähestulkoon rajaton suvaitsevaisuutensa; kaikki on sallittua, jos ei jää kiinni.

Vaikka Tristán toisin helposti antaakin ymmärtää, on hän enemmän viileän analyyttinen kuin puhtaasti impulsiivinen. Hän ottaa tilanteen kuin tilanteen nopeasti haltuunsa luontaisella hurmaavuudellaan ja sitäkin terävämmällä kielellään hyvinkin harkitusti ja tyylikkäästi. Tristán osaa tarpeen vaatiessa keskustella syvällisiä ja olla hyvinkin myötätuntoisen oloinen, mutta vain jos kokee sen jollain tavalla edesauttavan omia päämääriään.
Mikäli tietää riittävästi incubuksista ja osaa liittää palaset yhteen, on Tristánin taakse oikeastaan harvinaisen helppoa nähdä. Kuvitelma jonkinlaisesta moniulotteisuudesta on täyttä illuusiota: hän on ennen kaikkea erittäin pinnallinen nautiskelija. Tämän toiminnan perusfunktiona toimii pitkälti hedonististen nautintojen etsiminen, ja kuten kenellä tahansa oman arvonsa tuntevalla kulinaristilla, on myös Tristánilla omat mieltymyksensä ”ravintonsa” suhteen. Vaikka hän saattaakin kokea luontaista vetoa toisiin ihmisiin enemmän kuin muihin, ei hän kohtele näitä sen erikoisemmin kuin muitakaan kuolevaisia. Ihmiset ovat ravintoa, mukavia leluja ja ajanviettotapoja, eivät mitään muuta.

Mikäli halajaa jonkinlaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen Tristánin kanssa kannattaa pitää mielessään, ettei hän ole sen ihmeemmin kiinnostunut sydänystävän tai sielunkumppanin löytämisestä. Varmin keino herättää hänen mielenkiintonsa sekä hyvässä että pahassa onkin ilmaista tietävänsä jotakin, mikä häntä saattaisi kiinnostaa: Tristán pitää jonkinlaisena elämäntehtävänään ja pakkomielteenään etsiä ja hävittää kaiken, mistä saattaisi löytyä jonkinlaista tietoa hänen tosinimestään tai manaamiskeinoista, joilla juuri hänet voitaisiin manata esiin.


Incubuksien tapaan Tristán on äärettömän miellyttävän näköinen. Raamikas, lihaksikkaan jäntevä 188 cm pitkä vartalo yhdistettynä symmetrisiin kasvonpiirteisiin on silmiä kääntävä yhdistelmä, jonka viehättävyyttä ei vähennä se fakta, ettei Tristán pyri piilottamaan suurinta osaa demonimaisista piirteistään, vaikka poikkeavat ominaisuudet ulkonäössä peittyisivätkin helposti illuusion verhon taa. Harvoin hän kuitenkaan vaivaa itseään niinkin rasittavalla ja turhauttavalla seikalla: ei ole hänen ongelmansa, mikäli joku ihmisraukka kokee kapeapupilliset silmät tai hiusten seasta kohoavat sarvet hämmentäviksi. Mitä iloa taikaväen esiinmarssista muka oli, jos hän ei saisi esiintyä ihmisten ilmoilla omana hurmaavana itsenään? Ainoastaan mustanharmahtavat, lohikäärmemäiset siivet eivät ihmisten ilmoilla liikuttaessa ole yleensä lähinnä käytännön syistä esillä.
Ympäri vuoden kalvakka iho on väriltään hieman harmahtava – tosin tämä on mahdollista todentaa vain ja ainoastaan riittävän kirkkaassa valaistuksessa.

Tummat silmät ovat väriltään mustanpunertavat, kapeapupilliset ja hyvinkin aistillisen näköiset kera niitä kauniisti kehystävien tummien ripsien. Katse on läpitunkeva ja ovela, erittäin määrätietoinen ja oman arvonsa tunteva. Osa Tristánin incubuksille tyypillistä ja viehättävyyttä lienee juuri hänestä huokuva häkellyttävä varmuus ja lähestulkoon hämmentävä karisma. Toisaalta kuka muka olisikaan kuullut itseluottamusongelmista kärsivistä demoneista?
Muodoltaan kasvot muistuttavat kulmikasta ovaalia; piirteet ovat selkeät, mutta eivät terävät tai suoranaisesti jykevät. Nenä on suora kera pienen aateliskyömyn ja huulet kapeahkot, väriltään melko vaaleat.
Valaistuksesta riippuen joko täysin mustalta tai eebenpuunruskealta näyttävät hiukset on huitaistu huolimattomasti miten sattuu. Epätasaisen kerroksittainen malli yltää pisimmillään kutittelemaan leukaa, lyhimmillään taas peittämään juuri ja juuri suipohkojen korvien päät. Yleensä hieman viistosti sivuun pyyhkäistyt otsahiukset yltävät juuri ja juuri peittämään huolitellut kulmat.

Mikäli Tristánin tyyliä pitäisi jotenkin lyhyesti kuvailla, voisi sanapari ”smart casual” olla mitä kuvaavin. Siinä missä incubus ei näe turhaa vaivaa pukeutumalla ylitsevuotavan juhlallisesti tai koristeellisesti, on tämän vaatteissa yleensä jonkinlaista yksinkertaista eleganssia sekä vaikutteita sen hetkisen aikakauden valtavirtauksista. Laadukkaat materiaalit, ajattomat neutraalit värit ja sointuvat asusteet ovat kuitenkin suhteellisen yleisiä hänen yllään: toisaalta taas suht arkinen farkut + t-paita yhdistelmäkään ei ole täysin ennenkuulumaton.


Tristán itsekään ei ole täysin varma siitä miten ja koska sai alkunsa. Oikeastaan suuri osa hänen elämästään on jollain tapaa hämärän peitossa, mutta voiko häntä toisaalta siitä syyttääkään? Ei sitä voi jokaista hetkeä menneiden satojen vuosien ajalta muistaa.
Vaikka Tristán yleisesti ottaen saamastaan huomiosta nauttiikin, ei hän pitkästä iästään huolimatta ole tehnyt mitään mainittavan suurta tai huomionarvoista. Kyllä hänkin ihmiskuntaa järisyttävien historiallisten tapahtumien vallitessa on pyrkinyt hyötymään kaaoksesta siinä missä kuka tahansa järkevä demoni, mutta siihen se sitten jääkin. Hän ei pyri itse aktiivisesti tekemään kanssaeläjiensä elämistä sietämätöntä aiheuttamalla tuhoa tai yleistä hämmennystä, vaikka epäilemättä olisi enemmänkin kuin kyvykäs siihen.

Aina menneisiin vuosiin asti Tristán on viettänyt onnellista ja moraalitonta incubuksen elämää. Ihmiskunnan mielenkiinnon kohdistuessa kuitenkin myös taikaväen pimeämpään puoleen, on hän löytänyt aivan uuden ongelman ennen niin rauhalliseen ja ihanteelliseen elämästään: kasvava kiinnostus demonologiaan on saanut ihmiset tulkitsemaan moniakin muinaisia kirjoituksia tai harhaoppeina pidettyjä tekstejä aivan uudessa kontekstissa.
Tämän sai kokea myös Tristán itse joutuessaan muutaman puhtaasti kömpelön ja amatöörimäisen (hänen onnekseen epäonnistuneen) manausyrityksen kohteeksi. Saman koituessa muutaman hänen lajitoverinsa kohtaloksi, päätti incubus tehdä asialle jotakin. Tämän johdosta hänen jonkinlainen pakkomielteensä ja elämää suurempi tehtävänsä onkin etsiä ja tuhota kaikki mahdollinen enemmän tai vähemmän muinainen materiaali, joka voisi edesauttaa hänen manaamistaan tai tosinimen löytämistä. Itse asiassa juuri tämä tehtävä on ajanut incubuksen Chênevalieen. Erään epämääräisen lähteen mukaan nimittäin eräs keräilijä tällä seudulla on onnistunut saamaan haltuunsa jonkinlaisia vanhoja kirjoituksia, jotka voisivat päättää Tristánin onnelliset päivät vapaana incubuksena.

• Tavaramerkkinä huoleton virnistys.
• Nauttii yleisestä kaaoksesta, joskaan ei yleensä itse pyri sitä järjestämään.
• On viimeaikoina kokenut kummallista mieltymistä tulista ”ihmistenruokaa” kohti – syyttää tästä liian pitkiä aikojaan poissa demonien ulottuvuudesta.
• Kyllästyy nopeasti asioihin, jotka eivät tuota välitöntä mielihyvää.

Erikoiskyvyt: Incubuksien tapaan Tristán taitaa monia mukavia ja erittäin käytännöllisiä taitoja aina illuusiosta uskomattomiin suggestiotaitoihin. Merkittävin ja uhreille kohtalokkain lienee lajille tyypillinen tapa tunkeutua ja hallita lähes kenen tahansa aikaisemmin koskemansa henkilön unia.

Heikkoudet: Luonnollisesti ja lajilleen tyypillisesti Tristán ei voi sietää pyhiä esineitä, unisieppareita tai siunattuja rakennuksia ja vältteleekin niitä hyvin huolellisesti ja järjestelmällisesti. Näiden lisäksi voitaneen mainita vähintäänkin ongelmallisiksi puoliksi ”lievän” pakkomielteisyyden sekä parhaimmillaankin pinnallisen luonteen.

Suhteista/suhtautumisesta: Tristán ei suoranaisesti välttele oman lajinsa seuraa, mutta ei siihen omin ehdoin hakeudukaan. Hän tulee kyllä toimeen muiden incubuksien ja succubuksien kanssa, muttei koe sen suurempaa tarvetta yhteisöllisyyteen. Mitä nyt muistaa muodon vuoksi ilmaista olemassaolostaan näyttäytymällä säännöllisesti lajitoveriensa keskuudessa, siinä kaikki.

Suhtautuminen muuhun taikaväkeen on käytännössä katsottuna yksilökohtaista. Vaikkei Tristán erityisesti tutustukaan muihin olentoihin silkkaa sosiaalisuuttaan, tulee hän joidenkin persoonien kanssa paremmin toimeen kuin toisten. Luontaisia vihollisiaan Tristán ei lajitovereilleen tyypillisesti yritä vältellä. Päinvastoin; toisinaan pieni vastakkainasettelu ja ärsyttäminen voi osoittautua oikeinkin hauskaksi ja mukavaksi ajanviettotavaksi. Sen verran itsesuojeluvaistoa incubuksella kuitenkin on, että muistaa epäröidä kahdesti ennen kuin yrittääkään hyppiä itseään voimakkaamman olennon nenälle.

Mainittavan arvoisia suhteita ei vielä ole.