nimi: Baron Samedi
ikä: ikivanha.
sukupuoli: mies.
kansallisuus/laji: Haitilainen Loa.
ammatti/koulutus: kuoleman, seksuaalisuuden ja mustan magian henki, Guede-perheen pää.
suhteet:
Maman Brigitte; Paronin vaimo, toinen hyvin voimakas kuolemanhenki. Avioituminen ei aivan ole onnistunut estämään kumpaakaan jatkuvasti vikittelemästä kuolevaisia.
Guede Nibo; Paronin ottopoika, pitää huolta nuorena kuolleiden sieluista. Viehättävä ja kaunis, niin ulkomuodoltaan kuin käytöstavoiltaankin.
Maitre Carrefour; Paronin hyvä ystävä, ja Petro-klaanin pää. Kukaan ei ole varsinaisesti tullut kysyneeksi josko tienristeysten herra katsoo suhteen molemminpuoliseksi, mutta jokatapauksessa nämä kaksi viettävät paljon aikaa keskenään kahden maailman rajalla, ja Paronilla on käytännöntasolla esteetön kulku myös rajan yli.
luonne:
Baron Samedi on tyyppiesimerkki henkilöstä, jonka läsnäoloa samassa tilassa on mahdotonta sivuuttaa; hän on äänekäs ja röyhkeä, useammalla tavalla häpeilemätön ja niin puheissaan kuin eleissäänkin kursailematon ja suorasukainen. Muiden Guede-perheen jäsenten tapaan, mutta heitäkin selkeämmin Paroni sijaitsee jossakin hyvin korkealla syyn ja seurauksen yläpuolella, ei piittaa tai mahdollisesti edes huomaa josko jokin likainen huumorinkukka on tilanteeseen täysin sopimaton, ja on tullut vallan tunnetuksi innuendoistaan ja ronskista kielenkäytöstään. Hän on hyvin mieltynyt ihmisten nautintoaineisiin, kuten rommiin ja tupakkaan, jättää kaduilla kulkiessaan vanaveteensä lähes rikkumattoman vanan tuhkaa ja tumppeja ja flirttaa mieluusti kuolevaisten kanssa raukealla, miltei unisella nasaalillaan.
Paroni ei kuitenkaan huomiota vaadi, huolimatta siitä, että se yleensä lankeaa hänen jalkoihinsa melkein puolivahingossa, eikä hänen äänekkyydessään ole häivääkään nuorekasta uhmaa, tarvetta todistella mitään tai hakea oikeutusta olemassaololleen; kaikkein vähiten Loa arvoaan mittaa kuolevaisia vasten peilaten. Hän tietää mahtinsa rajat, eikä edes koeta leikkiä sen suhteen vaatimatonta - mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö hän olisi mairittelulle yhtä heikko kuin kuka tahansa kuolevainen. Vastaavasti hän on tottunut nauttimaan tiettyä arvonantoa niin Voodoo-uskoon perehtyneeltä pappisväeltä, kuin toisilta Loa-hengiltäkin, eikä suhtaudu välttämättömän lempeästi epäkunnioitukseen. Paronilla on muassaan myös kyky raivostua, ja niin tehdessään hän on harvoin liian helläkätinen. Vaaralliseksi hänet tekee etupäässä miehen tuuliviirimäinen ailahtelevaisuus; hän saattaa kiihtyä nollasta sataan alta hetken murto-osan, ja kääntyä hyväntuulisesta hengenvaaralliseksi yhtä nopeasti.
Niinikään Baron Samedilla on kasvoille leviävän yleisvaikutelmansa lisäksi synkempi, hillitympikin puolensa, vuosisatojen ja lukemattomien edesmenneiden sukupolvien viisaus ja hiljainen, harras kunnioitus tehtäväänsä, sen suomaa voimaa ja tuomaa vastuuta kohtaan. Paroni on paitsi kuolleiden herra, myös elämän lahjoittaja; yksikään kuolevaisten vamma tai sairaus ei ole hänelle liian vaikea parantaa, jos se vain on vaivan arvoista. Jopa kuoleman partaalla henkilö on turvassa niin kauan, kun Baron Samedi kieltäytyy kaivamasta hänen hautaansa. Paroni on myös ensimmäinen, joka tervehtii sielua kuoleman jälkeen, ja pitää huolen, että ruumis mätänee maan povessa, eikä palaa takaisin elävien keskuuteen aivottomana zombina.
ulkonäkö:
Baron Samedi muistuttaa ulkonäöllisesti huomattavassa määrin pitkää, solakkaa ihmismiestä siinä kolmissakymmenissään, vaikkakin solakan sijaan hän on itseasiassa enemmän kaita ja luiseva, teräväkulmainen ja hämähäkinraajainen aina pitkiin, kylmiin sormiin saakka. Silkkaa vartta on jo 180 senttimetrin verran päälaelta lattialle, valtaosa siitä jalkaa. Paroni toisikin huomattavasti enemmän mieleen tuulen nussiman vinkuheinän ilman hallittua, vaivatonta liikkumistaan; kun sitä seuraa tarkkaan vaikuttaa melkein siltä kuin mies itse seisoisi paikallaan, samalla kun koko muu todellisuus siirtää itseään hänen ympärillään. Ihon täyteläisen tumma väri ei juuri lainkaan naamioi vartalon yleistä luurankomaisuutta, mutta hämää siitä, kuinka kylmä se itseasiassa on koskea.
Myös Paronin kasvot ovat kapeat ja kallomaiset, posket ovat lievästi lommolleen painuneet ja täysissä, tummissa huulissaan on aina tietty, epätavallinen sinertävänharmaa sävy. Hampaat niiden takana ovat joltisenkin kellastuneet ja näyttävät pitkiltä ja teräviltä ylöspäin vetäytyneiden, kalpeiden ienten vuoksi. Niinikään loputkin Paronin limakalvoista ja jopa kieli ovat epäterveellisen harmahtavat tai violetinsinervät. Silmät ovat painuneet syvälle kuoppiinsa, ja silloin kun ne eivät katoa näkyvistä pääkallon malliin muotoillun seremonianaamion tai tyylikkään mustien aurinkolasien taakse, niiden väri on syvänsininen. Paronin kynnet ovat paksut, ja ilman mustaa lakkausta, naurettavan valkoiset.
Korpinmustat, luonnostaan kihartuvat hiukset on vedetty päälaelle kiinni, ja niiden päällä keikkuu alinomaan musta, tyylikäs ja arvokkaasti vanhettunut silinterihattu. Paronin ikoniseen tyyliin lukeutuu mukaan elegantti, musta frakkitakki, suorat housut - usein liituraitaa - ja ajattoman tyylikkäät, kovapohjaiset kävelykengät. Viimeisen huolitellun silauksen luovat valkoiset puuvillahansikkaat ja napinläpeen pistetty kukka - unikko, orkkidea, tai villiruusu yleisimmin.
menneisyys:
Yksi vanhimmista Loa-hengistä, Baron Samedi on ollut olemassa niin kauan, että on jo itsekin jokseensa alkanut hyväksyä eläneensä aina. Tarpeeksi pitkään ainakin, että on oppinut olemaan loputtoman kiitollinen rajallisesta muististaan, sillä kuluneen ajan määrä olisi varmasti ajanut hänet hulluuden partaalle jo kauan sitten, jos hän vain kykenisi muistamaan sen alusta alkaen. Ainoa, mikä ajast aikaan tuottaa hänelle lievää harmia, on tunne siitä, että joskus, aikojen alussa hän kenties muisti enemmän näistä mystisistä, korkeammista voimista, ja kuinka itseasiassa oikein olikaan tullut olemaan.
Aivan kirkkaimpia ovat vain muutama viimeisin vuosisata, alkaen 1700-luvun tienoilta, jolloin Voodoo-kulttuuri hitaasti alkoi ottaa ensiaskeliaan ja levitä Afrikan mantereen ja suppean Uuden maailman uskovaiskunnan ulkopuolelle, lopulta aina Vanhalle mantereelle asti. Paronille se merkitsi etupäässä lisääntynyttä työtaakkaa, eikä Guede-perheen pää ja kuolleiden herra vieläkään ole aivan päässyt itsensä kanssa yksimielisyyteen siitä, onko se lopulta hyvä, vai huono asia. Hän huomasi kuitenkin pian, lievää haluttomuutta kokien, viihtyvänsä sangen hyvin kultturellissa Ranskanmaassa, mutta siihen saattoi vaikuttaa myös Ranskan siirtomaahanke 1600-luvun loppupuolen Haitissa.
Lopultakin suuri paljastuminen vaikutti Baron Samediin ja useimpiin muihin Loa-henkiin hätkähdyttävän vähän aivan varhaisinta alkuhysteriaa lukuunottamatta, jolloin seremoniakutsuissa ja mustan magian harjoituksissa ilmeni selkeitä piikkejä. Maailman mittakaavassa kyse ei vieläkään ollut juuri mistään Afrikkalaisia kuivuuden vuosia kummemmasta, ainakaan Paronin näkökulmasta.
muuta:
Paronin alaisina on pieni legioona vähäisempiä, pienenpiä henkiolentoja, jotka ajoittain saattavat näyttää varjoilta, mutta ihmismäisen muodon ottaessaan pukeutuvat viimeistä piirtoa myöten kuten herransa ja mestarinsa - ja ovat useasti myös aivan yhtä rujoja ja röyhkeitä. Näiden henkiolentojen sanotaan kantavan kuolleet tuonpuoleiseen, ja Paroni voi kutsua heitä ihmisten varjoista.
Kuolemaan ja parantamiseen liittyvien aspektien lisäksi Baron Samedi on voimakkaasti sidoksissa hedelmällisyyteen, taiteisiin, ja mustaan magiaan - varsinkin Voodoo-kirouksiin. Hänen saapuessaan seremoniaan lahjaksi tarjotaan yleensä joko rommia, tupakkaa, mustaa kahvia tai maapähkinöitä, mutta mitä Paroni vaatii vastalahjaksi palveluksistaan, riippuu pitkälti hänen kulloisistakin oikuistaan.
