Yön hetket

(Ylvalle!) ^^

Vadim Kozlov ei juuri nyt ollut kovinkaan iloinen. Hänen kasvonsa olivat milteinpä synkät, mutta siltikin hän halusi lisää juotavaa. Se oli ainut ajatus, mikä sai hänen jalkansa liikkeelle. Vadim käveli pitkin katuja, etsien sopivaa baaria, mutta kaikkiin näytti olevan jonkin verran jonoa. Hän olisi halunnut kumota kurkkuunsa heti jotakin väkevää. Sillä hetkellä hän tunsi olonsa jokseenkin onnettomaksi. Juuri tällä hetkellä hän oli lopen kyllästynyt miehiin, jotka kävelivät pois hänen luotaan sillä sekunnilla, kun nuo tajusivat hänen olevan oikeasti mies. Hetki sitten hän oli ajatellut löytäneensä hyvää seuraa. Mies oli ollut hyvän näköinen, huumorintajuinen ja niin syötävän ihanan oloinen, mutta kun Vadim oli paljastanut olevansa itsekin mies, tuo toinen mies hävisi melko nopeasti hänen pöydästään. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin oli tapahtunut, mutta Vadim ei siltikään pitänyt siitä. Niinpä hän oli päättänyt vaihtaa baaria, mutta kaikkiin tuntui olevan jonoa. Juuri nyt Vadim ei halunnut jonottaa. Hän halusi juoda jotakin nyt ja heti.

Naiseksi pukeutunut Vadim pysähtyi ja katseli ympärilleen. Hän huomasi penkin ja päätti istua sille hetkeksi. Korkeat korot eivät olleet mikään maailman helpon väline, jos käveli pitkään. Istuutuessaan hän tarkasti huolellisesti, ettei hänen hameensa jäänyt huonosti hänen alleen. Vadim oli pukeutunu mustiin vaatteisiin, hameeseen ja korsetin tapaiseen toppiin, jotka antoivat hänelle naisellisia piirteitä. Lisäksi hän oli meikannut itsensä melko vahvasti. Suurin osa tavallisista ihmisistä luulikin häntä naiseksi, mistä hän yleensä olikin hyvin mielissään. Nyt, kun hän oli saanut pakit, Vadim ei ollut kuitenkaan kovin iloinen. Hän mietti, miksi heteromiehetkin näyttivät niin hyviltä hänen silmissään. Vadim huokaisi ja kaivoi laukustaan tupakka-askin, otti sieltä yhden tupakan ja sytytti sen, vetäen savua keuhkoihinsa hiljaa.

Ronja liikuskeli öisillä kaduilla tekemisen puutteessa. Ei oikein voinut mennä baariin, siitä seuraisi selittelyä joka otinen minuutti ja kuka tuosta siellä olisi kiinnostunut? Asian ajatteleminen sai vain vampyyrin masentumaan, joten yritti keksiä itselleen jotain tekemistä hiljaisilla kaduilla. Tyttö oli verhoutunut huppariin ja vetänyt hupun päähän, joten oli hieman epäselvää edes oliko tuo lyhyt ilmestys tyttö vai poika. Vanhemmaksi tuota ei voinut erehtyä luulemaan ja siinä se ongelma piilikin. Mustat väljät reisitaskuhousut kahisivat vaimeasti tytön laahustaessa katua pitkin kädet hupparin taskuun tungettuna. Huomiota herättävintä tuossa kuitenkin oli se, että talsi kylmällä katukivetyksellä ilman kenkiä. Oli unohtanut laittaa ne jalkaansa. Taas.

Omissa aatoksissaan vuosikymmeniä vanha tyttönen asteli penkillä istuvan naisen ohi. Muutaman askeleen penkin jälkeen vampyyri kuitenkin pysähtyi ja huputettu pää kääntyi hitaasti katsomaan penkillä istujaa. Punaiset silmät tutkailivat tuon ilmestyksen nopeasti päästä jalkoihin ja tuon oli todettava, että kyseessä ei ollutkaan nainen, vaikka siltä yllättävän paljon näyttikin. Ronja ei ollut koskaan käsittänyt tuollaista. Jos oli mies, niin hemmetti sitten oltiin mies tai toistepäin. Ei tuolla mitään sen enempää pahansuopaisuutta ollut erilaisia persoonia kohtaan, mutta ei silti ymmärtänyt sitä. Pieni hymynpoikanen ilmestyi kalpeille huulille. Noh, kieltämättä kaunein mies minkä oli nähnyt. Mutta ihminen. Ihmiset olivat outoa. Toisaalta tämä yksilö varmasti oli sitä alakastia, jota muut yhteiskunna jäsenet hyljeksivät erilaisuuden vuoksi. Ajatuksissaan tyttö oli jäänyt tuijottamaan toista hyvin epäkohteliaasti.

(sorisorisori että kesti))